Akvarelleja kotiin ja näyttelyyn

Taiteiden hirsitalossa olen taiteillut aina, kun on ollut sopivaa aikaa ja akvarelleja on kaivattu. Olin tehnyt päätöksen osallistua joulukuun alussa alkavaan taidenäyttelyyn, johon tarvittaisiin muutama uusi akvarelli. Lisäksi olin jo pitkään katsellut pianon päällä olevaa taulua, johon ei mielestäni sopinut nykyinen paspatuuri eikä itse akvarellikaan nyt, kun olohuoneen ilme oli muuttunut. Olimme nimittäin lupautuneet ottamaan kotiin perintöhuonekaluja. Nyt alkoi työrupeama, joka vaati vähän taidetarvikehankintoja ja mielikuvitusta sitäkin enemmän.

Kun teen taidetta myyntinäyttelyyn, pidän tärkeänä hyvää paperilaatua ja laadukkaita värejä. Työn säilyvyyden kannalta myös taulun kehyksen on oltava oikeanlainen.

Käytän töissäni Canson Arches akvarellipaperia, joka on 100 % lumppupaperia. Sen luvataan säilyvän erinomaisesti, se ei sisällä optisia kirkasteita, se on happovapaata ja homesuojattua. Paperi täyttää siis laatuvaatimukset. Minulla ei ollut paljon papereita jäljellä, eli niitä täytyi saada lisää. Näitä ranskalaisia papereita ei ollutkaan joka paikassa, vaan jouduimme tilaamaan niitä nettikaupan kautta. Maalaan mielelläni paksuimmalle paperille, vaikka sen ansiosta kustannukset toki nousevat.

Schmincken Horadam akvarellivärit ovat huippulaatuisia ammattilaisvärejä. Kaikki sävyt on valmistettu puhtaimpia pigmenttejä käyttäen, ja niiden tulee täyttää korkeimmat laatuominaisuudet valonkestossa, liukenevuudessa, vakaudessa ja hienoudessaan, näin luvataan esitteessä. Osa väreistäni oli jo loppumassa, ja lähdin hakemaan uusia värejä. Huomasin, että myynnissä oli Schmincken värit metallilaatikossa, juuri samat värilajitelmat, jotka olen aikoinani valinnut suosikkiväreikseni palettiini. Oli helppo valita koko laatikollinen kerralla, nehän ovat käyttötavaraa.

Jos haluaa saada valkoista, esim. lumihiutaleita, voi käyttää hahmotteluvaiheessa maskiainetta, jonka voi maalauksen kuivuttua nyppiä pois. Muuten valkoinen tulee yleensä paperista itsestään, jos sitä ei maalata.

Pensselit näyttelevät suurta osaa maalaamisessa. On tärkeätä, että pensseli on napakka, imukykyinen ja kärki oikeanlainen. Käytän aina oravankarvasta tehtyjä siveltimiä, toinen on iso ”kissan kielen” muotoinen, toinen pienempi terävä ”sipulimalli” kostuessaan. Tarvitsisin varmaan isomman pensselin suuria töitä varten, mutta toistaiseksi olen tullut toimeen näillä. Joskus käytän tilapäisesti pienempää pensseliä. Nämä laadukkaat siveltimet ovat aika kalliita, mutta halvemmat siveltimet eivät täytä hyvälle siveltimelle asetettavia vaatimuksia.

Olen ollut tyytyväinen Schmincken väreihin niin kuin myös Arhesin papereihin, vaikka varmaan on muitakin yhtä hyviä värejä ja papereita, johon en ole tullut tutustuneeksi. Työni ovat säilyneet hyvänä jo vuosikymmeniä. Kun aikoinani aloin maalaamaan akvarelleja, en heti osannut valita oikeita värejä ja papereja. Aloin ihmetellä, miten punainen häipyi taulusta vähitellen. Silloin otin selvää, millaisia tarvikkeita tulisi hankkia. Luin paljon erilaisia akvarellintekoon tarkoitettuja ohjekirjoja ja opin, että laadukkailla väreillä laadukkaalle paperille tehty työ säilyy kuten öljyvärityöt, vuosisatoja.

Akvarellityössä taulun kehys täytyy myös olla laadukas. Lasi suojaa akvarellia ja happovapaa paspatuuri sekä pohjapahvi taulussa takaavat pitkäikäisen työn. Kannattaa tehdä hinta- ja laatuvertailuja, että löytää hyvää laatua kohtuuhintaan.

Aiemmin maalasin akvarelleja suoraan ilman etukäteishahmotelmia, mutta nykyään hahmottelen työni usein kevyesti kynällä, koska paperi on kallista eikä akvarellia voi jälkikäteen paljon korjailla. Se voi näkyä työn tuloksessa, ehkä tarkempi hahmotteleminen saa kuvan näyttämään enemmän kuvitustyöltä, mutta eihän kaikkien töiden tarvitse olla samanlaisia. Hahmottelun jälkeen paperi laitetaan likoon, paksu paperi pidemmäksi aikaa kuin ohut. Sieltä paperi nostetaan ja valutuksen jälkeen se asetetaan vanerilevyn päälle.

Märkä paperi kiinnitetään liimapaperilla vanerilevyyn. Se on hyvä alusta, ja pysyy käyttökelpoisena, vaikka paperi vetää täysin kuivuessaan pohjan todella kaarelle asti. Kun paperi kastellaan, sen syyt aukeavat ja paperin parhaat ominaisuudet tulevat esille. Olen ostanut joskus liimapaperia ison rullan kehysliikkeestä. Aikojen kuluessa sen pito on heikentynyt. Jos ilmenee ongelmia, kannattaa ostaa uutta.

Jos haluaa tehdä märkää märälle -tekniikalla, voi levyn yläosaa kääntää tarvittaessa ylöspäin, jolloin värit valuvat kauniisti alaspäin. Työtä voi jatkaa, kun paperi on kuivunut melkein kuivaksi. Silloin osa väreistä leviää kivasti toisiinsa. Lopuksi tehdään alueet, jotka halutaan jäävän tarkimmaksi ja kuultavammaksi. Näin sitten etenin työssäni.

Ensimmäisen taidenäyttelyä varten tuleva työ oli ollut mielessäni jo aiemminkin. Nuorena ollessani matkustimme sisareni kanssa kerran Saariselälle junalla, ja lopuksi postiautolla. Bussimatka kesti tunteja, ja näimme Lapin maisemia, joista riitti aihetta taiteeseen asti. Olenkin joskus kokeillut maalata Lapin maisemaa erilaiselle paperille, mutta halusin nähdä, miltä saman tapainen akvarelli näyttäisi isompana ja oikein paksulle paperille tehtynä.

Työn ollessa kuivumassa kehittelin ajatusta taulusta, joka sopisi talomme olohuoneeseen nyt, kun sinne on tuotu Chippendale-perintöhuonekalut. Huoneeseen jäi myös ikivanha kotoa saamani piano, joka olisi pitänyt virittää jo ajat sitten. Saimme sijoitetuksi entiset huonekalut onneksi toisiin huoneisiin. Pianon päällä oli ollut pitkään väliaikaiseksi tarkoitettu taulu, jossa oli vääränkokoinen paspatuuri. En ollut tullut vaihtaneeksi sitä, mutta nyt olisi sen aika.

Yksi akvarellitöistäni oli jäänyt osaksi tekemättä aikoinaan, ja nyt sain idean jatkaa sitä tähän ympäristöön sopivaksi. Puiden keskelle tyhjään kohtaan maalasin metsäkauriita. Ajatus tuli mieleeni, kun katselin keskeneräiseksi jäänyttä työtäni. Muistin, kuinka Ahvenanmaan matkalla lähdin yksin aamutuimaan lenkille, ja näin, kuinka kaksi metsäkaurista oli ylittämässä tietä etäämmällä. Toinen kääntyi katsomaan minua ennen kuin jatkoi matkaansa metsään toisen kannoilla. En ollut aiemmin koskaan nähnyt mitään peuraeläimiä luonnossa, ja siksi hetki oli mieleenpainuva. Sen tunnelman halusin nyt ikuistaa tähän tauluun. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun sain kauan keskeneräisenä olleen työni päätökseen. Sitten valmiit akvarellit jäivät kuivumaan, ja molempien töiden pohjavanerit alkoivat jo vääntyillä paperin pingottuessa aina vain kireämmälle.

Nyt oli aikaa muokata pianon päällä oleva kehys uuteen uskoon. Otin siitä pois paspatuurin, joka oli mielestäni liikaa taulun kehyksen sisällä. Kehys näytti siltä, että siinä olisi jo itsessään kankainen paspatuuri kultaisin reunoin. Itse asiassa tällaisessa kehyksessä ei yleensä akvarellia näekään, mutta kotona kaikki on mahdollista. Yleensä akvarellit ovat metallikehyksissä tai ohuissa puukehyksissä.

Täysin kuiva kaurisakvarelli laitettiin kehykseen ilman paspatuuria. Mielestäni tämä uusi työ sopi huoneeseen paremmin kuin aiempi kuva, joka sekin oli jäänyt aikoinaan näkyviin vain osaksi, koska paspatuurin aukko oli ollut liian pieni akvarelliin nähden. Nytpä olinkin saanut sopivan taulun tähän huoneeseen. Kehykseen reunan sisälle täytyy laittaa ohuet kapeat puurimat lasin ja akvarellin väliin, ettei akvarellin pinta osuisi lasiin.

Toinenkin töistäni oli kuivunut, ja sain siitä valmiin työn näyttelyä varten. Olen ehtinyt tehdä tämän jälkeen lisää akvarelleja, eikä nyt ole enää paineita, vaikka vieläkin voisin tehdä ehkä muutaman työn näyttelyyn. Teen yleensä kuvia, jotka sopivat omille seinillekin. Vaihtelen taulujen paikkoja silloin tällöin. Vaihdoin juuri joulua varten lumimaiseman olohuoneeseemme. Talvimaisemia voisi tehdä lisääkin, ettei tarvitsisi joka talvi vaihtaa samaa lumimaisemaa.

Vaikka akvarellissa materiaalit maksavat, ja kehystäminen on todella kallista, akvarellit ovat kuitenkin suosikkejani. Akvarellin tekeminen on mielestäni erittäin haastavaa, enkä ole vielä onnistunut niin kuin olisin halunnut, mutta en anna periksi. Akvarellit ilmentävät keveyttä ja herkkyyttä tavalla, johon muut taiteen lajit eivät pysty.

Alla näyttelykutsu ja näyttelyyn tehtyjä akvarelleja