Betonilintu lammikon reunalle

Kesän alussa auringon paistaessa kuumimmillaan syttyi meillä halu saada pihaan toinen betonilintu, josta aihio oli ollut valmiina jo ensimmäisen riikinkukon valmistumisesta lähtien. Minun unelmanani olisi myös saada betonipylväitä, joista tehtäisiin vanhoihin betoniportaisiin kaiteet. Niiden tekeminen vaatisi vähän lisää aikaa ja suunnittelua, joten tällä kertaa keskityttiin riikinkukkoveistokseen.

Tyttäremme Heidi oli valmis aloittamaan projektin. Hänellä oli taidekoulussa ollut sivuaineena kuvanveisto, mutta hänen opiskellessaan siellä betoni ei kuulunut käytössä oleviin opetusmateriaaleihin. Betoni materiaalina ei siis ollut tuttu, mutta se kiinnosti meitä molempia. Betonista veistomateriaalina ei myöskään löytynyt kovin paljon tietoa, joten betonilintu -projektista tuli aika tavalla kokeellinen.

Olin ostanut joskus M. Skoten kirja Betoni, hauska harrastus, Tee esineitä pihalle ja mökille. Siitä saatiin jonkin verran tietoa betonin työstöön. Sen mukaan betonissa oleva vesimäärä vaikuttaa betonin väriin. Sitä Heidi ei muistanut, mutta linnun kohdalla tämä efekti toimi meidän hyväksi. Vaihtelu antoi linnulle elävyyttä. Internetistä saa myös monenlaisia pikku niksejä, ja onnistumisprosentti kasvaa, kun laastipussien kyljestä olevia ohjeita noudattaa. Omana ohjeena voimme sanoa myös, että jos tehdään eri kerroksia teokseen, täytyy ensimmäinen betonikerros jättää karkeaksi ja pitää työ koko ajan kosteana, jotta seuraava kerros tarttuu siihen paremmin. Betoni ei saa myöskään kuivua liian nopeasti valmistuttuaan.

Oli aika nostaa vajasta esiin työpöytä, jonka päälle kanaverkosta ja sanomalehdistä tehty riikinkukon aihio asetettiin selälleen. Myös aiemmin tehty betonilintu oli mukana työpaikalla muistuttamassa, minkä tyylinen lintu voisi olla. Nehän tulisivat olemaan lähellä toisiaan pihassa.

Betonimassan sekoittamiseen tarvittiin sanko ja pora, jossa oli sekoitin päässä. Veden lisäksi seokseen lisättiin kuivabetonia, ja lattiatasoitetta sekä vähän saumauslaastiakin. Talon isäntä auttoi betonimassan tekemisessä. Emme löytäneet enää reseptiä edellisen linnun seoksen koostumuksesta. Muistelimme yhdessä, mitä siihen laitettiin, mutta varmaa ei ole, onko massa missään määrin samanlaista kuin edellinen. Toivon mukaan se on kuitenkin säänkestävää!

Riikinkukon vatsapuoli tehtiin ensin, ja sen annettiin kovettua yön yli kosteana pussin alla. Aamulla lintu käännettiin, eikä se hajonnut. Nyt voitiin aloittaa selkäpuolen, kaulan ja pään tekeminen. Massaa jouduttiin aina välillä valmistamaan lisää, koska se oli käyttökelpoista vain määrätyn ajan. Heidi lisäsi betonimassaa laastilapiolla, veistellä ja välillä käsinkin (on muistettava käyttää läpäisemättömiä käsineitä) saadakseen riikinkukon pohjakerroksen selälle sekä kylkiin, ja viimein kaulan sekä pään alueelle. Pinta jätettiin karkeaksi, jotta siihen kiinnittyisi hyvin seuraava kerros. Vähitellen ensimmäinen kerros alkoi muodostua betonilinnuksi.

Linnun toiseen kerrokseen Heidi päätti tehdä varmuuden vuoksi vähän erilaisen seoksen, sen pitäisi ainakin olla säänkestävää. Tässä käytettiin sementtilaastia kuivabetonin sijaan, ja massasta tuli hienompaa. Tällä kertaa tekeminen aloitettiin pyrstöstä.

Betonimassan sekoittaminen oli aina oikein suoritus ja mietin, miten sitä saisi helposti sekoitettua. Sitten muistin vanhan monitoimikoneen, jolla olin aikaisemmin tehnyt pullataikinaa. Nykyään pullataikinat jäävät tekemättä (vanhetessa ei pullaakaan saa syödä niin kuin ennen), joten kone sai nyt uuden tehtävän. Siinä oli helppo sekoitella pieniä määriä massaa päällimmäiseen kerrokseen käytettäväksi. Astia täytyi vain puhdistaa heti työn päätyttyä, ettei betonia jäisi astian pintaan. Nyt Heidi pystyikin sekoittamaan seoksen itse. Työtäkin hän saattoi jatkaa pidempään illalla, kun massaa syntyi näppärästi yleiskoneella.

Selän höyhenien yläosan muotoiluun meni taas aikaa niin, että ehti tulla yö, ja täytyi ihan houkutella työhönsä uppoutunut tekijä nukkumaan välillä. Niin sitä vain jäi vielä tehtävää seuraavaksikin päiväksi.

Pään viimeistely oli jätetty tehtäväksi projektin loppuun. Heidi ajatteli, että hän tekisi sen hieman tarkemmin. Hän taivuttelikin etukäteen riikinkukon nokan ja pään alueen hienosta metalliverkosta valmiiksi. Siihen olisi helppo saada kiinnitetyksi myös pään töyhtö. Aikomuksena oli tehdä muutakin hienosäätöä riikinkukoille.

Odotellessani uuden betonilinnun kuivumista ja valmistumista minä tutkin puutarhan kuntoa ja elämää. Huomasin, että tarvittaisiin todella ahkeraa ihmistä, joka kunnostaisi ruohottuneet käytävät. Aivan uskomatonta on, että hiekassa kasvaa heiniä ja puutarha villiintyy hetkessä, jos ei ole mahdollista huoltaa sitä koko ajan. Hienoa on kuitenkin se, että villiintyneessä puutarhassa viihtyvät linnut, pikku ötökät ja perhoset.

Jouduimme välillä lähtemään kaupunkiin ja betonilintu jäi kuivumaan pihalle. Tuli muita kiireitä, eikä riikinkukon viimeinen silaus edennyt aikataulun mukaisesti. Silloin päätin, että kukko on nyt valmis, kuten edellinenkin, ilman hienosäätöä. Kannoin isännän kanssa riikinkukon paikalleen kivien päälle, ja se sopi siihen juuri sellaisenaan. Kun Heidi tuli seuraavan kerran paikalle, hän antoi taas periksi päätökselleni, ja niin viimeistely jäi hamaan tulevaisuuteen.

Talon isäntä sai tehtäväkseen vielä muurata kivet toisiinsa, ettei betonilintu putoa maahan kivirakennelman päältä. Rakennelmasta tulin niin tukeva, ettei kukko hevillä tipu.

Minä olen tyytyväinen tähänkin betonista muotoiltuun riikinkukkoon, ja ihailen uutta tulokasta pihallamme. Siinä se tervehtii tulijoita tyynenä ja odottaa, että vesisateet tulisivat, ja lampi täyttyisi ääriään myöden vedestä kuivan kesän jälkeen. Silloin se voisi nähdä kuvajaisensa vedestä.