Ulkoeteisten ehostus
Talomme kunnostusprojekti on edennyt sopivasti, mutta vielä on mietittävä ulkoeteisten ehostusta. Meillä ulkoeteisiä oli kaksi. Ne olivat sen verran hyväkuntoiset, että periaatteessa niille ei olisi tarvinnut tehdä mitään lukuun ottamatta ikkunoita, joiden kunnostamisesta kerroin jo aiemmassa postauksessani Ikkunoiden kunnostus. Ikkunoiden kunnostuksen jälkeen eteiset näyttivät jo paljon paremmilta. Toinen ulkoeteinen kelpasi minulle melkein sellaisenaan, toiseen puolestani halusin vaihtaa värit kokonaan.
Talon oikealla puolella olevan vaaleankeltaisen eteisen seinät oli varmaankin maalattu hiljattain ennen myyntiä. Ainakin pinta vaikutti hyvältä. Eteisen nurkassa lattiassa oli kohta, joka olisi kaivannut uutta maalia, ehkäpä paikkamaalausta, jos vain olisi löytynyt samanlaista kiiltävää lattiamaalia. Sen puuttuessa nurkka on jäänyt maalaamatta.
Ulko-oven sininen väri ei sopinut ollenkaan eteisen vaaleankeltaiseen väriin, joten hioin ja maalasin oven sisäpinnan kertaalleen, tosin vähän liian kylmällä ja kostealla ilmalla. Maali on kuitenkin pysynyt siinä hyvin, mutta ovi kaipaisi toisen maalikerroksen, koska sininen maali kuultaa vielä valkoisen alta. Ulkoeteinen kaipaa vieä uutta projektia.
Talon vasemmanpuoleisen pienemmän ulkoeteisen lattia avattiin, koska rossipohjaa tutkiessamme olimme huomanneet lattian alla olevat portaat. Olimme uteliaita näkemään, miten ne olivat alun perin menneet, ja olivatko ne lahottamassa eteisen lattiaakin ollessaan kiinni kosteassa maassa. Nämä vanhat portaat olivat vielä hyväkuntoiset, mutta ne purettiin varmuuden vuoksi lattialankkujen alta.
Vasemmanpuoleisen ulkoeteisen seinät olivat ikävän sinapinkeltaiset ja pimensivät pientä eteistä. Halusin, että molemmat ulkoeteiset ovat samanväriset, joten maalasin seinät vaaleankeltaiseksi pellavaöljymaalilla. Katto sai uuden pintamaalin, koska maali oli alkanut osaksi irtoilla. Lattian maalasin samalla harmaalla kuin talon muutkin lattiat. Sisäoven vihreä maalipinta vaihtui valkoiseen. Ulko-oven sisäpuoli täytyisi maalata myös valkoiseksi, ovenkarmit sainkin jo maalattua. Harmittaa, ettei energiaa ole riittänyt kylliksi saattaa loppuun kunnostus lämpimien ilmojen aikana. Nyt ilmat alkavat olla niin kosteat ja kylmät, että on pakko jättää loput ehostukset ensi kevääseen. Ulkoeteinen sai näin uudet värit.
Olen huomannut, että kun meillä remontti alkaa valmistua, viimeiset työt jäävät tekemättä. Kun aikoinaan kunnostimme ensimmäistä asuntoamme, olohuoneen kattolistat olivat penkkisängyn alla eteisessä siihen asti, kunnes laitoimme asunnon myyntiin. Siinä vaiheessa tuli kiire saada listat kattoon. Puhti oli loppunut kesken, ja seuraavat asukkaat saivat nauttia valmiista työstä, kun ryhdistäydyimme vasta ajolähtötilanteessa saadaksemme asunnon myydyksi.
Syksy on tullut, ja kaikki työt, mitä emme jaksa tai voi tehdä nyt, voimme aina jättää seuraavaan kesään. Nyt on kuitenkin koottavana syksyn satoa, ja yllätykseksemme sitä onkin tullut aivan omasta pihasta. Siskoni mies huomasi ensimmäiseksi, että pihassa kasvaa mustia torvisieniä, samaten kanttarelleja, ja kun siskoni näytti vielä, millaisia ovat suppilovahverot, aloin yllätyksekseni näkemään eri puolilla pihaa puiden lomassa ihania aarteita. Sienistä olemme välillä keränneet hyvät kastikeaineet, ja onpa niitä riittänyt kuivattavaksikin. Isännän kasvattamia kurpitsoita olemme syöneet pitkin syksyä eri muodoissa, mutta tänä vuonna avomaakurkkusato jäi tosin vähäiseksi.
Siitä olen iloinen, että talossamme on edelleen 20-luvun tunnelma. Aina astuessani eteiseen tuntuu, kuin astuisi toiseen maailmaan.
.
Piti tulla tutkimaan, kun sain kommentin omaan blogiini vähän aikaa sitten, jäljet johtavat sylttytehtaalle… Sain juuri luettua kaikki blogitekstisi. Ihanaa, kun joku kunnostaa vanhan talon arvonsa mukaiseksi. En tiedä, olisiko meillä riittänyt kärsivällisyys vastaavaan urakkaan kaikkine aarteenetsintöineen, rintamamiestaloon kuitenkin vähän helpommin löytyy tarvikkeita. Aiemmat remontoijat eivät myöskään ole tunteneet sääliä vanhaa kohtaan, joten kovin paljoa talon alkuperäisistä materiaaleista ei ole ollut jäljellä, mikä toisaalta helpottaa nykyistä kunnostustyötä. Lähinnä yritämme löytää ajan hengen osin modernein keinoin. Teillä taas… vau! 🙂
Kiva, että olet jaksanut lukea blogiani ? Minun lapsuudenkotini oli rintamamiestalo, jota laitettiin vähitellen modernimmaksi ajan hengen mukaisesti. Lautalattiat peitettiin muovimatoin ja seinät lastulevyillä ym. Näin jälkikäteen katsoen ei olisi pitänyt, mutta silloin ei vielä arvostettu vanhaa. Kun nyt olemme korjailleet ja ehostaneet tätä nykyistä taloamme, tieto hyvistä ja huonoista ratkaisuista sekä materiaaleista on kasvanut, onneksi! Olette tehneet isoja projekteja jo taloonne, siitä tulee hyvä! Tsemppiä kunnostukseenne ?