Marmorointia ja koristemaalausta pinkopahville

Romanttisen taiteilijahuoneen seinien viimeinen työvaihe alkoi siis olla käsillä, kun pohjatyöt maalaamista varten olivat valmiit ks. Pinkopahvien asennus. Tavanomaisen tapetoinnin sijaan pintaratkaisuksi valittiin pinkopahvin marmorointimukailu- ja koristemaalaus. Sen ansiosta huone sai aivan uuden ilmeen.

Huoneen iso yhdeksänruutuinen ikkuna houkutti luomaan siroa ja ilmavaa tunnelmaa. Heidin pyrkimyksenä oli tehdä huoneesta kuin huvimaja, jossa olisi mukava taiteilla ja viihtyä pidempiäkin aikoja. Hän oli mieltynyt sekä rokokoon hempeisiin väreihin kevyine koukeroineen että kustavilaisuuden yksinkertaisuuteen ja suoralinjaisuuteen. Näistä yhdessä kehkeytyi kaunis ja kestävä kokonaisuus.

Heidi halusi huoneen näyttävän korkealta, joten hän suunnitteli sen mukaan kenttäjaot useampaan osaan. Rintapaneelien marmorimukailun hän teki niin, että se ulottui lattiasta ikkunalaudan tasalle ja se erotettiin muista kentistä reunalistalla.

Vatupassin käyttö on ongelma vanhassa talossa. Olimme huomanneet sen, kun kävimme joissakin Porvoon ihanista kahviloista. Siellä tuli mieleen, että olisiko sittenkin parempi katsoa silmämääräisesti kuin vatupassin kanssa, jotta seinien vinous ei entisestään korostuisi. Koska meillä huoneen seinät vaikuttivat kuitenkin melko suorilta, voitiin vatupassilla tehdyt peilikehykset ja rintapaneelimittaukset hyväksyä onneksi sellaisenaan.

Sekä rintapaneelit että muut kenttäjaot maalattiin liisterillä pohjustettuun pinkopahviin Uula pellavaöljymaalilla. Pellavaöljymaali on hengittävä ja kulutusta kestävä, Heidin mielestä hyvä vaihtoehto liimamaalille. Pellavaöljymaalin tuoteselosteessa sanottiin, että hapettuvan sideaineen, keitetyn pellavaöljyn (vernissan) ansiosta maalikalvo muuttuu vesihöyryä läpäiseväksi pinnaksi, joka hengittää puun vaatimalla tavalla. Lisäksi maalin käyttö oli hänelle jo tuttua. Vaihtoehtona olisi ollut Tikkurilan Lin-öljymaali, mutta tieto tällaisesta vaihtoehdosta tuli liian myöhään. Heidi piti erityisesti pellavamaalin kauniin himmeästä ja suorastaan samettisesta pinnasta. Muutamana ensimmäisenä kuukautena maali tosin kiiltelee tuoreuttaan. Öljymaalin käyttö vaatii tarkkuutta, se on maalattava ohuena kerroksena, ettei jää paksua pintaa, joka rypistyy kuivuessaan päältä sisäosan ollessa vielä märkä.

Värien sekoittelemiseen menikin tovi, ennen kuin sävyt näyttivät juuri oikeilta (kts. myös blogi Värisuunnittelua ja unelmia. Kentät Heidi päätti maalata keskeltä vaaleaksi, reunaosat vaalean punaisiksi. Maalissa oli tarpeeksi pigmenttejä, joten se peitti jo ensimmäisellä maalauskerralla, mikä helpotti ja nopeutti valmistumista.

Nurkkakoristekuvioinnit Heidi päätti tehdä loppujen lopuksi itse, vaikka oli aluksi ajatellut ottaa ne jostakin sablonikirjasta. Niitä kirjoja katsomalla hahmottui omanlainen tähän miljööseen sopiva koristemaalaus -kuviointi. Hän päätti myös, ettei tekisi kuviointeja sabloni-tekniikalla, koska hän halusi niistä mahdollisimman sirot.

Kun koristekuviointi oli piirretty paperille, se siirrettiin seinään siten, että kuviopaperin pohjaan hiottiin ensin valkoista liitua, minkä jälkeen kuvio piirrettiin kuviopaperin päältä seinään. Paperin takaosan liitu tarttui tällöin seinään piirretyn kuvioinnin mukaan, ja sitten Heidi maalasi koristekuvioinnin käsivaraisesti koristemaalaustekniikkaa hyväksi käyttäen. Paperi tosin kului ja lopuksi se oli melkein puhki, kun kuvioita oli piirretty toistakymmentä kertaa. Se ei enää huolettanut, koska lopuksi kuviointi olisi sujunut jo melkein ilman paperikuviotakin. Suoran viivan vetäminen kuviointien välille oli vaikein ja työläin osa, mutta kyllä se hienosti meni. Koristemaalaus on taitolaji.

Marmorimukailun Heidi oli päättänyt tehdä lattian mintunvihreän värisävyn mukaan, pohjavärinä astetta vaaleampi sävy. Marmorointi oli haastavaa, koska Heidi ei ollut ennemmin tehnyt sitä öljymaaleilla. Tarkoitus oli tehdä ikään kuin isoja laattoja rintapaneeliksi. Ne rajattaisiin sitten listalla yläreunasta. Marmorikuviointi tuli eläväksi, kun sen taputteli luonnonsienellä. Varsinaisessa marmoroinnissa Heidi käytti lasuurina vernissaa ja mineraalitärpättiä. Väreinä hän käytti tuubivärejä ja vihreää väripastaa. Marmoroinnin suonituskohdat hän taputteli luonnonsienellä ja häivytykset WC-paperilla, joka oli kostutettu vernissaan. Suonitukset tehtiin samoilla sävyillä, mutta hiukan tummennettuna.

Työn edetessä Heidillä alkoivat silmät reagoida vernissalle, ja hänen oli pakko ottaa silmä- ja hengityssuoja esiin jo mennessään huoneeseen. Oli harmillista, että juuri marmoroinnissa, jossa olisi tarvittu tarkkaa näkemistä, suojalasit haittasivat työskentelyä. Marmorointi oli hänen mielestään kaikkein mukavinta koristemaalaus -projektissa.

Tämän romanttisen taiteilijahuoneen listat oli ostettu tavallisesta puutavaraliikkeestä uusina. Huomasimme vasta jälkikäteen, että Metsäkylän navetasta löytyy vanhoja listoja, jotka sopivat vanhaan taloon paremmin kuin uudet listat. Muiden huoneiden puuttuvat listat etsittiinkin jo sieltä. Uusina ostamamme ikkunalistat olivat kuitenkin aika tavalla tämän talon vanhojen listojen kaltaisia profiililtaan. Listat maalattiin valkoisella pohjamaalilla ja sitten tiukkaan öljymaalilla. Leveiden kattolistojen reunoille tuli vielä valkoiset ohuet kattolistat. Ikkuna- ja lattialistat sekä marmorimukailun yläreunaan tullut lista maalattiin tummemman vihreän sävyllä kuten lattia, ja aivan viimeksi laitettiin vielä lattian väriset ohuet peitelistat lattian ja lattialistan rajakohtaan. Listojen maalaamisessa tarvittiin erityiskärsivällisyyttä!

Viimeisten viivojen vetäminen peilikehysten reunoiksi tuotti päänvaivaa. Minkä olisikaan sopivin väri?! Vaihtoehtona oli marmorointiin käytettävä tumma mintunvihreä, tummemman vaaleanpunainen tai sitten ei mitään, jolloin koristekulmien välille rajatut kultaiset viivat jäisivät yksikseen rajaamaan kenttiä. Tässä vaiheessa Heidi päätti kalustaa huonetta, jolloin idea voisi syntyä ja väri olisi oikea.  Valituksi tuli tummemman vaaleanpunainen, ja se rajausväri oli mielestäni hyvä valinta.

Oven kunnostaminen ei kuulunut Heidin opinnäytetyöhön, mutta hän päätti kunnostaa myös sen, että kokonaisuus tulisi kerralla kuntoon. Talon isäntä hioi oven, ja pienellä paklauksella siitä saatiin siisti. Minä maalasin muurin valkoiseksi ja peitelistat laitettiin muurin ja seinän kulmakohtiin.

Nyt alkoikin sitten sisustus tai oikeammin kokeilut, millainen sisustus huoneeseen sopisi. Vaihtoehtoja olisi paljon, mutta mikä olisi juuri siihen huoneeseen sopiva, se ei ole aivan vieläkään selkiytynyt meille. Toisaalta sisustamisen ei tarvitse olla lopullista, sitä voi vaihtaa mielensä mukaan, joskus melkein yksinkin, jos käyttää mattoja huonekalujen siirtovälineenä.

Romanttisen taiteilijahuoneen opinnäytetyö alkoi olla valmis, ja seuraavaksi tähyilimme jo eteenpäin. Heidin vastuulla oli ollut tämä koristemaalaus -projekti, mutta seuraavat melkein sata neliömetriä olisikin jo minun ja talon isännän tehtävänä. Toki Heidi oli mukana opastamassa ja tekemässä niin paljon kuin ehtisi ja olisi tarpeen. Ja kuten huomasimme, töitä riitti seuraaviksi vuosiksi meille kaikille erittäin suuressa määrin.

Alla kuvia ennen ja jälkeen kunnostuksen