Pihan rakentaminen – uusia oivalluksia

Olimme saaneet mukavan talon, jota olimme kunnostaneet pitkään, mutta pihan rakentaminen oli vielä aloittamatta.  Pihassa oli kuitenkin ongelma sateen sattuessa, sillä silloin pihamme tulvi vettä. Sitä oli niin paljon, ettei lammikkoa aina päässyt kiertämään, oli oltava vedenkestävät saappaat jalassa. Mikä neuvoksi? Piha vaatisi uusia ratkaisuja. Siinäpä tarvittiinkin hiukan mielikuvitusta ja leikkisää mieltä, mutta lopuksi syntyi meitä tyydyttävä ratkaisu.

Vesi täytyi saada joko johdetuksi pois pihasta tai padotuksi niin, ettei se valunut alas rinnettä keskelle kulkuväylää. Tyttäremme Heidin kanssa ideoimme ja suunnittelimme erilaisia vaihtoehtoja. Kävimme perheen kanssa erilaisissa vanhoissa kartanoissa ja puutarhoissa. Meidän piha oli omalla tavallaan mielenkiintoinen, vaikkakin haastava.  Vanhan ajan hengen mukaan rakennukset oli sijoitettu niin, että muodostui suljettu pihapiiri. Emme halunneet purkaa isompaa vajaa, ettei pihapiirin idea katoaisi. Kulkutien vesiongelma piti kuitenkin saada ratkaistuksi. Päätimme tehdä yläpihan kalliossa olevalle lätäkölle esteen, ettei vesi pääsisi siitä pihalle.

Pihan rakentaminen alkoi siitä, että kuorimme ympyrän mallisen alueen paljaaksi yläpihan kalliolta, josta vesi valui pihaan. Ladoimme luonnonkiviä ympyrän reunaoille. Idea vaikutti hauskalta ja vesi pysyi siinä mukavasti, joten rakensimme lammen ympärille kivikkokasvien ja kivien muodostaman alueen.

Kallioisella yläpihalla oli sammalta. Luimme japanilaisesta puutarhasta, kuinka sammaleen voi saada paremmin kasvamaan pilkkomalla sitä ja levittämällä maahan murua. Jos aluetta sitten kastelee piimäseoksella, sammal tulee runsaammaksi. Ajatuksena oli kallioisen pihan rakentaminen sellaiseksi, ettei pihaa tarvitsisi hoitaa kovin paljon. Yläpihan sammaloitunut kallio olisi ollut helppo ratkaisu. Kokeilimme ideaa, mutta linnut kävivät ahkerasti kääntelemässä piimän hajuisia sammalia. Taisipa siinä siilikin ahkeroida muiden joukossa.

Istutimme kivikkokasveja, ja puhdistamalla kallion päältä sammalia saimme askelkiviä pihaan. Kokeilimme lammen rannalle jopa japanilaista keraamista pikku koristelyhtyä puutarhan somistukseksi, vaikka eihän se tähän vanhaan suomalaispuutarhaan sopinutkaan.

Sitten laitoimme pihatien kuntoon salaojituksen kanssa. Kuorimme ruohon tien pinnasta. Asetimme salaojaputken tien reunaan, se kulki ylhäältä alas ja johdettiin sitten kulkemaan kauemmaksi kohti pihan reunaa. Putken ympärille laitoimme suodatinkankaan, ettei putken reiät tukkeutuisi, vaikka jälkikäteen luimme, että sitä ei olisi tarvittu, vaan putken ympärille suositellaan laitettavaksi salaojaputkisoraa.

Alapihalle täytyi kerätä kiviä siihen kohtaan, johon kerääntyi aina vesi. Siinä oli sadeveden keräilijä ja sadevesikansi, joten toivoa oli, että tie pysyisi kuivana jatkossa. Itse talo oli rakennettu kalliolle, mutta yhteen kulmaan talon vasemman eteisen viereen voitiin laittaa myös salaojaputki, koska maa-ainesta oli jonkin verran kallion päällä. Putki johdatti vedet talosta poispäin.

Tilasimme ison kuorman soraa ja ostimme maisemointikangasta. Levitimme kankaan tien kohdalle siihen osaan, jossa ei ollut paljasta kalliota. Raskas kuorma-auto peruutti pihaan ja tyhjensi vähitellen sorakuorman tielle. Koska meillä meni naapurin sähköjohdot pihan yli alkupäässä pihatietä, kuorma-auto ei päässyt aivan koko matkaa laskemaan soraa tielle. Niinpä sitten tasoittelimme ja lapioimme soraa ja kärräsimme sitä myös talon eteen, johon olimme päättäneet tehdä ympyrän. Sellaisia oli ennen usein ainakin kartanoiden pihoissa.

Talon eteen tuleva ympyrä oli haasteellinen tehtävä, koska pihatie ei kulkenut aivan suoraan kylätielle, eikä kallio ollut tasainen talon edessä. Mittailimme ja suunnittelimme, käytimme narua hahmottelemiseen. ja niinpä sitten aloimme kaivaa ruohomattoja tulevan tien kohdalta. Keskelle tuli myös hiekoitettu alue, johon voisi sijoittaa puutarhatuolit tai muuta sopivaa.

Talon vanhasta pihapiiristä on kuvia ensimmäisellä postauksellani Pelastettava hirsitalo – korjausrakentamista kerrakseen.

Kun tie oli tehty, kokeilimme ajaa pihaan autollakin. Kaikki toimi hyvin, eikä ole enää tarvinnut kumisaappaita sateisellakaan ilmalla pihaan tullessa.

Meitä vastassa oli yläpihalla usein pupu, joka koetti olla hyvin hiljaa ja huomaamattomasti. Toisella puolella yläpihalla asusti siili, joka tuhisi etsiessään ruokaa. Se piti majaa vajassa.

Pihapiirimme kaipaa jatkuvaa hoitoa, kukkapenkkejä täytyy perata, ja tiet täytyisi pitää kunnossa. Aina ei jaksa eikä ehdi kaikkea tehdä. Nyt jo näkyy teiden huollon puute rikkaruohojen kasvamisena pihatiellä. Siitä huolimatta aina löytyy aikaa uusille kiinnostaville projekteille, joista kerron paremmalla ajalla. Jatkossa myös pihan rakentaminen jatkuu tulevina vuosina.