Pinkopahvien asennus

Meidän talomme huoneissa oli ollut ennestään pinkopahviseinät, ja kun romanttisen taiteilijahuoneen alustavat työt oli saatu valmiiksi, alkoi uusien pinkopahvien asennus.

“Koin pinkopahvien asennuksen riskialttiiksi valinnaksi, koska minulla ei ollut aikaisempia kokemuksia siitä; olin harjoitellut sitä vain kerran koulussa. Siellä kaikki näytti menevän niin kuin pitikin, mutta lopputulos ei ollut kuitenkaan sellainen kuin olisi pitänyt olla. Päätin kuitenkin ottaa riskin, koska onnistuessaan pinkopahvit näyttävät hyviltä, ovat kestäviä ja hengittäviä. Opinnäytetyöni periaatteisiin kuului tehdä perinteisillä materiaaleilla ja tekniikoilla.”

Kalevi Järvinen ohjaa Perinteinen hirsitalo 5-videossaan, kuinka pahvit ensin kastellaan ja revitään sitten oikean mittaisiksi. Heidi ei ollut kokeillut tätä tekniikkaa, joten hän mittasi seinät ensin, ja leikkasi pahvit sen mukaan oikean kokoisiksi ennen kastelua (vara alareunassa oli 5 cm).

Pinkopahvien kasteluun Heidi käytti liisteriharjaa Järvisen ohjeen mukaan. Harjan piti olla pystyssä ja sitä piti ravistaa tiheään, jotta pahvi kostuisi tasaisesti. Se ei saanut kostua liian märäksi, muttei myöskään jäädä liian kuivaksi. Väärä kosteus voi pingottuessaan aiheuttaa pahvin halkeamisen.

Ennen pinkopahvien asennusta huoneen nurkkiin laitettiin kulmapahvit, jotka sai helposti tehtyä itse. Kaistaleet leikattiin 20 cm leveiksi ja taitettiin keskeltä ennen kiinnitystä.

Pinkopahvien asennus aloitettiin ikkunasta poispäin valon suunta huomioiden. Vuodan nostamiseen tarvittiin aluksi apua, mutta naulaaminen sujui jo yksinkin. Nupinauloja piti naputella siksakkiin 1,5-2 cm välein, etteivät pinkopahvit löysty myöhemmin ja ala aaltoilla seinässä. Ongelmana naulaamisessa olivat erittäin kovat laudat, joihin nupinaulat eivät tahtoneet upota millään. Nupinaulat naulattiin nupirihman läpi. Naulaaminen aloitettiin keskeltä ja edettiin aina reunoja kohden.

Kun ensimmäinen vuota oli naulattu melkein loppuun asti, asetettiin toinen vuota 15 cm ensimmäisen alle. Pinkopahvin revittyä reunaa ei naulattu, vaan se liimattiin ja sauma ”harsittiin” kuivumisen ajaksi lyömällä nupinaulat puolipänniin. Liimaamiseen käytettiin seinäliimaa.

Toinen vuota naulattiin keskeltä alkaen. Naulauksen aikana oli ensimmäinen vuota saanut asettua hetken, ja se voitiin naulata alareunastaan. Samoin nurkassa oleva sivu voitiin naulata tässä vaiheessa. Kolmas vuota voitiin naulata yläreunastaan ja näin jatkettiin seinien tekoa edelleen. Ovien ja ikkunoiden kohdalla tehtiin kuitenkin niin, että niihin mitattiin oikean kokoiset pahvit, jotka naulattiin myös molemmista reunoistaan.

Nupinaularivit peitettiin pinkopahvista leikatuilla, itse molemmin puolin ohennetuilla kaistaleilla. Kaistaleita tarvittiin paljon, ja niiden tekemiseen menikin tavattomasti aikaa.

Muuten kaikki näytti menevän hyvin, mutta yhden seinän molemmat nurkat repesivät pinkopahvien kuivumisen jälkeen. Siihen saattoi syynä olla joko liian vettyneet pinkopahvit tai sitten rakenteiden eläminen. Kyseisen seinän puolelta oli muutama viikko sitten nostettu talon kulmaa. Heidi ratkaisi ongelman viiltämällä kulmat kokonaan auki. Hän ohensi pahvien reunoja ja peitti ne 20 cm leveällä, reunoistaan ohennetulla ja hyvin taitetulla pinkopahvikaistaleella. Näin tehtiin muillekin nurkille.

Saumat hiottiin ja niiden päälle liimattiin ohuet sanomalehtisuikaleet, jotta niistä tulisi mahdollisimman huomaamattomat.

Muistin, että olin käyttänyt jänisliimaa pohjustaessani öljyväritöiden kangaspohjaa. No, Heidi ei käyttänyt pinkopahveihin jänisliimaa, vaan päätyi Rakennusapteekin suosittelemaan liisteriin. Pinkopahvi siis kyllästettiin liisterillä, jotta öljymaalin öljy ei imeytyisi kokonaan pahviin ja aiheuttaisi myöhemmin sen repeilemistä.

“Olin vahvasti sitä mieltä, että hyvän näköisen pinnan saavuttamiseksi vaaditaan hyvä pohja, joten maalasin kirjavilla sanomalehtisuikaleilla peitetyt saumat otepohjalla ennen varsinaista maalia. Niiden kuivuttua hioin maalipinnat vielä kevyesti.”

Pinkopahvit hankittiin Rakennusapteekista samoin kuin paperitapeteille tarkoitettu liisteri ja nupinaulat

“Työskentelin osan aikaa yksinäni projektissamme, ja pupujussit olivat välillä ainoat kaverini kärpästen lisäksi. Joskus eksyi pihaan naapurin kissakin. Toivoin, että vanhempani tulisivat pian talolle, jotta saisin vähän ihmisten seuraakin”

Kaikki oli valmista opinnäytetyön viimeistä työvaihetta varten. Heidi odotti malttamattomana, että saisi aloittaa haasteellisen koristemaalauksen, vaikka takaraivossa vaikutti kyllä pelko epäonnistumisestakin.