Grafiikan valitsin alkuperin siksi, että olen suhteellisen pikkutarkka ihminen ja ajattelin, että grafiikka on tekniikka, jossa tarkkuuteni tulisi parhaiten hyödynnettyä; grafiikassa postimerkin kokoisetkin työt ovat sallittuja. Hassua kyllä, grafiikka on loppujen lopuksi ollut se tekniikka, jolla olen tehnyt isoimmat ja vapautuneimmat teokseni.
Grafiikan tekniikassa minua viehättää sen tietynlainen arvaamattomuus ja yhtä aikaa toistettavuus. Viivasyövytettyä laattaa käyttäessä tietää kutakuinkin, mitä paperiin jäljentyvältä kuvalta odottaa, jos vain väri on levitetty laatalle oikein. Ensimmäinen painos on kuitenkin joka kerta pienimuotoinen yllätys. Koskaan ei voi olla varma, miten syövytys on onnistunut. Monotypioita tehdessä tulos on aina jonkinlainen mysteeri, varsinkin, jos työn maalaa kuparilaatalle. Kuparin päällä olevia värejä ei näe niin hyvin kuin valkoisella pohjalla olevia näkisi. Yksi grafiikan ominaisuuksista, joka usein onnistuu yllättämään, on kuvan muuttuminen peilikuvaksi, kun kuva painetaan laatalta paperille. Vaikka asian tietää, tulee se silti jostakin
Grafiikan työvaiheet
Minua miellyttää grafiikassa paperille syntyvä painojälki ja se, miten erilaista jälki voi olla riippuen siitä, millaisella laatalla se on painettu. Uudella, puhtaalla ja naarmuttomalla laatalla voi saada hyvinkin kliinisen siistin kuvan. Toisaalta hieman naarmuuntuneella laatalla voi saada aikaan kuvan, joka näyttää antiikkiselta, ja josta suorastaan huokuu tekniikan pitkä historia. Grafiikka opintoja aloittaessani en osannut ajatella, miten paljon alkaisin pitämään myös sen maalauksellisista mahdollisuuksista. Monotypia-tekniikalla saa parhaimmillaan lähes akvarellimaista jälkeä, jossa on kuitenkin vielä jotain grafiikalle ominaisia piirteitä.
