Talon ulkomaalaus – kesäprojekti

Meille talon ulkomaalaus oli iso projekti. Emme olleet aiemmin toteuttaneet tällaista, vaikka aikoinaan olinkin sivusta seurannut kotini maalausta. Tyttärellämme Heidillä oli vähän kokemusta talonmaalauksesta kouluajoilta. Ensimmäisenä tutkimme talon aikaisempaa maalikerrosta, ja päättelimme, mikä maali oli kyseessä. Talomme näytti olevan vain kerran maalattu, väri oli valkoinen ja melko varmasti maalina oli käytetty pellavaöljymaalia. Värin valintaa mietimme pitkään. Katselimme lähialueiden taloja ja vanhoja kirkkoja, niistä ehkä löytyisi vinkkiä. Se kesä oli aluillaan, vesiputkia vedettiin taloon ja ilmat näyttivät suotuisilta.

Ennen kuin ulkomaalaus -projekti alkoi, täytyi vielä korjata yhtä nurkkaa talosta eteisen kohdalta. Katsoimme muun ulkolaudoituksen kelpaavan meille, vaikka joku olisi voinut olla eri mieltä. Me rapsimme ja hioimme teräsharjalla pinnan irtoavasta maalista. Jälkikäteen luin, että ei kannattaisi vioittaa puuta liian kovasti. Irtoavan maalin täytyy kyllä kaapia pois, mutta muuten voisi hioa vain hiekkapaperilla pinta ennen uutta maalausta.

Päädyimme siihen, että vaalea väri olisi edelleen hyvä, tällä kerralla hiukan harmaaseen taittuvana, kuten ympäristön vanhat puurakenteiset kirkot näyttivät olevan. Museoviraston mukaan olisi ollut oikein tehdä ulkomaalaus pellavaöljymaalilla, mutta muistaessani pellavaöljymaalin työstön, ehkäpä yksi maalikerros ei edes riittäisi, päädyimme petrooliöljymaaliin, mielestämme toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Näytti, että meidän talomme oli ennestään maalattu vain kerran, ja nyt petrooliöljymaali peittäisi kerralla vanhan maalin. Valkoiset kulmalaudat ja koristelaudat sekä ikkunapuitteet maalasimme kuitenkin valkoisella pellavaöljymaalilla.

Valkoinen maali on myös ongelma nykyään, koska maaliin ei voi laittaa lyijyvalkoista, joka vaaleissa maaleissa ennen esti homeen ja lahon. Sitä saa käyttää enää kulttuurihistoriallisten rakennusten maalaamisessa. Muuten valkoinen korvattiin 1900-luvun alkupuolella sinkki- ja titaanivalkoisella. Vaikka maalaisi kuivan laudoituksen, eikä ilmankosteus olisi liian korkea, saattaa valkoinen maali saada ikävän pilkullisen pinnan aikaa myöden. Pintaan kertyy myös muuta likaa, joka vaaleassa pinnassa näkyy, mutta toki nämä ongelmat voi hoitaa pesemällä pintaa esim. painepesurilla tai homeenestoaineilla tarvittaessa. Monet ovat ratkaisseet huolto-ongelman maalaamalla talon sinisellä värillä, jolloin samoja ongelmia ei esiinny.

Talon rapsimiseen ja maalaamiseen tarvitsimme tellingit. Ensin etsiskelimme erilaisia valmisratkaisuja, mutta koska meillä oli ajatuksena suorittaa ulkomaalaus pitkän ajan kuluessa, eli koko kesän aikana viikonloppuisin ja lomalla, päätimme tehdä tellingit itse. Näin voisimme kaikessa rauhassa edetä ainoana rajana aurinko ja sade, sekä korkea ilman- ja puunkosteus. Rakensimme omaperäiset tellingit, jotka purettiin ja siirrettiin aina tarpeen mukaan eteenpäin. Ne noudattelivat osaksi maaston epätasaisuutta ja osaksi talon korkeutta. Talon harjakohdissa tellinkien olisi täytynyt olla korkeammat, mutta selvisimme mielikuvitusta ja hiukan uhkarohkeutta käyttäen kaikesta.

Turvallisuusnäkökohdat täytyy ottaa aina huomioon. Minä pelkäsin omieni puolesta, enkä luottanut siihen, että he muistavat olevansa korkealla, joten en antanut heidän rapsia ja maalata yläosaa talosta. Turvavaljaat jäivät kyllä minulta välillä käyttämättä, ja pieniä riskejäkin tuli otettua, mutta onneksi muistin melkein jatkuvasti, missä olin, etten tehnyt harha-askelia yli tellinkien.

Maalaaminen oli aika mukavaa hommaa, kun näki työnsä tuloksen. Väillä aurinko paistoi kuumana, mutta suoraan auringonpaisteessa ei pitänyt työskennellä. Tarvittiin siinä ongelmaratkaisutaitoja myös siihen, että ylimmätkin kohdat saatiin maalattua.

Maalaamista riitti, ja välillä paistoi väärään aikaan aurinko, välillä satoi juuri, kun olisi ollut maalattava. Mukava oli myös seurata ylhäältä, kuinka närhenpoikasten opettelivat lentämään. Hienoja korentojakin lenteli ympärillä ja elämä vaikutti leppoisalta. Oli kuitenkin jo loma, eikä ollut kiirettä. Ulkomaalaus eteni hiljalleen pitkin kesää.

Lupasin aiemmassa blogissani kertoa, miten vaihdoimme olohuoneen 60-luvun ikkunan toisenlaiseksi. Taloon oli vaihdettu kaksi ikkunaa ja peitetty kaksi kauan aikaa sitten. 60-luvun ikkunat eivät mielestäni mitenkään käyneet julkisivuun, joten lähdimme etsimään vanhoja ikkunoita, jotka sopisivat juuri meidän talomme ikkuna-aukkoihin. Yksi sellainen löytyikin olohuoneeseen Metsäkylän navetasta, josta olimme löytäneet aiemminkin yhtä ja toista meille sopivaa. Keittiön ikkunoiden vaihdon jälkeen osasimmekin jo itse vaihtaa ikkunan karmeineen sopivan kokoiseen ikkuna-aukkoon. Ulkopuolelle rakensimme samanlaiset ikkunan reuna- ja päällyslistat kuin oli toisen olohuoneen ikkunassakin. Kyllähän siinä meni vähän aikaa, ennen kuin löysimme sopivat listat ja laudat, mutta sitkeys palkittiin. Ratkaisu kannatti, talo muutti yleisilmettään todella parempaan suuntaan!

Yhdeltä seinältä oli ikkunat peitetty kokonaan laudoilla, joiden profiili oli erilaista kuin muu laudoitus. Kelpuutimme ne edelleen, vaikka ne vähän näkyivätkin erilaisena seinäpinnassa. Laitoin toisen peitetyn ikkunan laudoituksen hämäykseksi säleikön villiviiniköynnökselle, toisen edessä oli ilmanlämpöpumpun suojarakennelma, ja siihen kasvoi aikanaan myös villiviiniä, joten vääränlainen profiili osassa seinää ei kovin paljon harmittanut meitä.

Makuuhuoneen ikkuna-aukon kokoista ikkunaa sen sijaan emme löytäneet, mutta ratkaisimme asian niin, että laitoimme vajasta löytämämme vanhan ulkoikkunan takaisin nykyisiin raameihin, ja jätimme tuuletusikkunan paikoilleen. Löysimme ulkovajasta myös tähän ikkunaan entiset ikkunalaudoitukset, joten pystyimme rakentamaan ikkunalle melko helposti samanlaisen ilmeen kuin muuallakin oli.

Oven laudoitukset olivat auringossa paahtuneet, maalit rapisivat ja osaksi laudatkin irtoilivat, joten päätimme vaihtaa ne. Kotonani oli ollut ulko-ovi, jonka pinta oli sormipaneelista tehty. Muistelin sitä, ja sen perusteella rakensimme oville uuden paneelipinnan. Aiempi sininen maali oli sopinut punaiseen kattoon hauskasti, mutta uusi katto oli musta ja valkoinen seinäkin oli harmaaseen taittuva, joten vaihdoimme oven värejä; niistä tuli pitkän harkinnan jälkeen murretun antiikin vihreät. Oven päälle rakentelimme sitten samantyyppiset koristelistat kuin ikkunoiden päälläkin oli, ja vaihdoimme huonoksi menneet sivulaudat. Yläikkunan yläpuolella ollut lamppu sai jäädä, mutta asennutimme uudet lamput ovien päälle.

Lisää ikkunoiden kunnostuksesta postauksella Ikkunoiden kunnostus alkaa