Tupakeittiö valmistuu

Tupakeittiö on ollut pitkäaikainen haaveemme, ja oli nyt toteumassa. Entinen saunaneteisen kohta oli valmistunut WC-kylpyhuoneeksi ja saunan tilalle oli tehty keittiön kaapistot ja siirretty hella. Loppuosa kylmillään olleesta saunankamarista oli rakentumassa viihtyisäksi tuvaksi, josta tulisi kodin sydän, uusittu tupakeittiö. Siihen tarvittiin taas asiantuntijoita ja yhteistyötä.

Tupakeittiössä oli kolme ikkunaa, joista yksi oli jo vaihdettu. Toinen vaihdettiin karmeineen vajasta löytyneeseen ikkunaan. Se oli jätetty onneksi säilöön, kun olohuoneeseen oli vaihdettu 60-luvulla muodissa ollut ikkuna. Siskoni mies auttoi tässäkin ikkunanvaihdossa, me kun emme olleen alan asiantuntijoita. Tai luin kyllä asiasta ja huomasin, että sekin on tarkkaa, miten ikkunakarmit kiinnitetään seinään. Varastosta löytyneet Ikkunapokat ja karmit olivat hyvässä kunnossa, lasikittauksetkin olivat melkein ehjät. Joihinkin kohtiin tein paikkakittauksia, mutta kittauksia ei todellakaan kannattanut kokonaan uusia. Hioin kevyesti maalipinnat ja maalasin kertaalleen puuosat valkoisella pellavaöljymaalilla.

Kolmatta ikkunoista emme vaihtaneet, mutta koska siinä oli vain yksinkertaiset lasit, etsin vanhoista poistetuista ikkunoista aukkoihin sopivat pokat laseineen niin, että saimme talviasuttavan tuvan. Hioin ja maalasin taas puuosat valkoiseksi. Ikkunoiden reunalistat tulivat antiikinvihreäksi.

Huoneen seinissä oli ollut ruskeasävyiset puolipaneelit ja yläosassa pinkopahvit, jotka vaikuttivat huonoksi menneiltä kylmän ja kosteuden vuoksi. Poistimme seinistä puolipaneelit ja pinkopahvit, jätimme ainoastaan fragmentit eri tapettikerroksista. Otimme säilöön myös ison palan pinkopahvia tapetteineen talon historian säilymiseksi. Sitten tilkitsimme pellavarivettä käyttäen nurkat, lattian ja seinän väliset sekä muut raot, josta voisi vetää talvella. Korjasimme lahonneet puuosat. Lahon kohdan voi todeta mm. käyttämällä puukkoa tai naulaa apuna. Jos terä uppoaa puuhun, voi korjauksen tehdä paikallisesti vain huonoksi menneisiin kohtiin.

Osa katosta täytyi korjata, sekä hioa ja maalata koko katto ennen seinien laittoa. Maalasin katon valkoisella pellavaöljymaalilla. Sitten saimme tyttäremme Heidin kanssa taas asentaa pinkopahvia seiniin. Työ onnistui hyvin. Tässä vaiheessa maalasimme kattolistat valmiiksi. Uuden seinän osalta kattolista oli erilaista, mutta sopi kuitenkin yleisilmeeseen. Lopuksi laitoimme hyvänä pysyneet puolipaneelit takaisin seiniin.

Seuraavaksi olisi vuorossa tapetointi. Sitä emme olleetkaan tähän mennessä tehneet, koska aiemmin meillä pinkopahvit ja seinät oli maalattu. Tässä tulevassa tupakeittiössämme tuli olemaan yläosassa tapetit ja alaosassa puolipaneelit kuten aikaisemminkin. Tapettien valitsemiseen meni aikaa, etsimme hartaasti malleja. Hengittävät paperitapetit olivat ainoa vaihtoehto pinkopahveille. Helsingin tapettitalossa oli vanhojen mallien mukaisia tapetteja. Kävimme talon isännän kanssa siellä muutamia kertoja ja pitkän harkinnan jälkeen päädyimme Birger Kaipiaisen 50-luvun tapettimalliin Ken kiurusta kaunein. Se sopi mielestäni parhaiten meidän tupakeittiön somistukseksi, vaikka Heidi ei aluksi ollutkaan samaa mieltä asiasta. Kun hän sitten kävi läpi kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot, hänkin tuli samaan tulokseen.

Sitten tapetoimme seinät innolla ja jännityksellä, vaikka minä olin aikaisemminkin toki tapetoinut muutamia kertoja. Jos verrataan edellisiin pinkopahvien pohjustamisiin ja maalaamisiin, tapetoinnissa ei pinkopahvia pohjusteta ollenkaan, vaan tapetti liisteröidään ja kiinnitetään suoraan pinkopahviin. Remontoimme viikonloppuisin usein iltamyöhälle taloa, niin kuin nytkin. Tarvittiin päivänvalolamppua, että kaikki sujuisi hyvin. Onneksi sillekin lampulle oli käyttöä, koska muuten se olisi jäänyt unohduksiin kaapin perille.

Puolipaneelin maalasin antiikinvihreäksi, mikä sopi piironkiin, joka oli jätetty taloon. Siitä tuli yksi tupakeittiön kaapeista ja sen yläpuolelle ostin kuin vahingossa kirpputorilta astioita varten seinähyllyn. Maalasin sen samalla antiikinvihreällä kuin paneelitkin oli maalattu ja vaihdoin laatikoihin hauskat posliiniset nupit.

Hankimme lisää puolipaneelia WC/kylpyhuoneen seiniä varten. Emme saaneet aivan samanlaista paneelia, vanha oli hyvin hiottua ja muotoiltua, uusi vähän halvemman näköistä, mutta se kelpasi meille. Puolipaneelin päällä oleva lista oli vanhaa mallia, jollaista ei ollut enää saatavissa. Talon isäntä, joka muuten oli ATK-alan työntekijä, osoittautui myös hyväksi koneiden käyttäjäksi ja puutyöntekijäksi: hän teki itse jyrsimellä melkein samanlaista listaa koneen mukana tulleilla terillä. Uusien puolipaneelien ansiosta tupakeittiö sai yhtenäisen ilmeen. Muuten olisi maksanut todella paljon, jos olisi jouduttu teettämään terät ja listat ulkopuolisella tekijällä.

Lankkulattiat maalattiin samalla harmaalla kuin oli muissakin huoneissa maalattu. Uuteen WC/kylpyhuoneseinään tarvittiin profiililtaan samanlaista lattialistaa kuin muussakin osassa huonetta. Leveää lattialistaa löytyi Metsäkylän Navetasta, ja sieltä löytyi myös ovilistaa, jota puuttui sekä WC/kylpyhuoneen oven ympäriltä että oven, joka oli otettu esiin kunnostuksen aikana olohuoneen ja tupakeittiön välistä.

Ulkoeteiseen menevä ovi hohkasi kylmää, joten kehittelimme talon isännän kanssa karmiin uudet urat, johon mahtui vajasta löytämämme vanha sisäovi juuri sopivasti – tai ainakin melkein sopivasti. Ehkä tarvitsisimme kokonaan uudet ovet, mikäli olisi oltava täysin tiiviit ovet. Vanhaan taloon sallitaan hiukan enemmän lämmönhukkaa kuin uusissa taloissa. Tupakeittiössämme olikin monta ovea. Ulko-oven lisäksi yksi ovi vei sisäeteiseen, yksi siniseen olohuoneeseen ja yksi ovi WC/kylpyhuonetilaan. Siihen sovitimme entisen saunaneteisen oven. Hioin kahdesta valkoisesta ovesta vain pinnat ja maalasin ne pellavaöljymaalilla valkoiseksi. Kolme ovista oli ollut väriltään vihreitä, joten sain apua myös talon isännältä hionnassa. Silloin käytettiinkin sitten jo taso- ja kulmahiomakonetta. Kittasin pahimmat koloset ovista ja maalasin nekin sitten valkoisella pellavaöljymaalilla. Ovilistat maalasin samalla vihreällä kuin paneelitkin. Ovista huomaa, että ne ovat vanhoja, mutta niin niiden kuuluukin olla. On tärkeätä säilyttää vanhan ajan tunnelma, josta niin nautimme. Tupakeittiö jo sinällään sopii vanhaan hirsitaloon.

Niinpä sitten yhtenä päivänä kaikki työt olivat sillä mallilla, että voimme sisustaa uuden keittiön, vanhan pikkukeittiön tilalla oli nyt makuuhuone. Sinne täytyi mahduttaa jääkaappi, sen päälle tuli pikku hylly, joka oli jäänyt joskus varastoon. Asemakello yhdelle seinälle sopi mukavasti, samoin toiselle seinälle kirpputorilta löydetty vellikello.

Maalaisjugend -tyyppisen penkkisängyn olin saanut kotoa perinnöksi, samoin keittiönpöydän ja penkit. Tupakeittiö sai myös uuden keinutuolin. Heidi oli koulutyönään kunnostanut vanhan keinun, joka oli myös maalaisjugend -tyyliä. Hänen oli pitänyt itse valita huonekalu ja hän oli ihastunut keinuun, jossa näki paljon potentiaalia. Koulussa Heidille oli kuitenkin leikkimielisesti naurettu, että toit sitten kouluun polttopuita, niin oli keinu huonossa jamassa. Hän näki keinunromussa kuitenkin kätketyn kauneuden. Heidi nyppi kaikki naulat ja kulmaraudat pois, korjasi puuliitokset ja liimasi keinun osat jälleen yhteen. Niin rakentui keinu, jonka hän maalasi valkoiseksi pellavaöljymaalilla. Olimme ihastuneita sen pehmeään mattamaiseen pintaan, joka on kauneimmillaan vasta n. vuoden jälkeen. Minä tein keinuun pehmusteet ja päällystin sen samalla kankaalla kuin penkkisängyn kannen.

Äitini oli aikoinaan tehnyt räsymattoja ja nyt yksi niistä sai paikan keittiössämme. Kirpputorilta löysin aivan erinomaisen hienon ison maton, joka sopi väreihin ja lämmitti pöydän alla jalkoja mukavasti.

Nyt valittu tapetti ei paljon tauluja kaipaa, mutta koska olen tehnyt paljon akvarelleja, päätin tehdä pari tilaan sopivaa lintutaulua, jotka antavat pientä lisäilmettä tupaan. Pikku purkin ja kupit löysin kirpputorilta, ja aivan kuin samaan sarjaan kuuluvana sain lahjaksi myös saviastioita. Erään kerran näin kirpputorilla ihanan vanhan ruoka-astiaston, joka oli aivan pakko hankkia kunnostettuun tupaan. Olen sijoittanut astiat seinällä olevaan astiahyllyyn ja vihreän kaapin päälle loput.

Kotoa saamani kauniin pirttikaluston isäni oli maalannut eri vuosikymmeninä muutamia kertoja. Meille pöydän kansi ja penkkien päällystät olisivat sopineet nyt kaapin vihreäsävyisiksi.  Suunnittelin maalaavani nekin pellavaöljymaalilla, mutta niin vain kävi, etten ole vieläkään saanut aikaan sitä työtä. Isäni oli tehnyt aikoinaan todella tarkkaa työtä maalatessaan, joten harrastelijana siitä voisi tulla vähemmän täydellinen. Mutta täytyyhän ihmisellä olla tavoitteita ja unelmiakin. Ehkäpä jonakin päivänä saan aikaiseksi tehdä tämänkin työn. Tupakeittiö on nyt kuitenkin valmis.