Vaaleanpunainen hirsieteinen

Romanttinen taiteilijahuone alkoi olla valmis, ja oli aika edetä kunnostustöissä talon keskellä olevaan tummanpuhuvaan eteistilaan. Siihen tultiin ulkoeteisestä, ja siitä pääsi neljään huoneeseen. Tilassa oli kaksi kaappia ja vaatenaulakko. Katon halltexlevyt olivat nuhjuisen näköisiä, ja lattiapäällyste oli asennettu jälkikäteen lattialankkujen päälle. Eteisen yksi seinä pullisteli epäilyttävästi. Tästäpä meille kehkeytyi pieni dilemma: Vanhaa ei pidä purkaa, mutta jos vaakakupissa painaa epäily rakenteissa kytevästä aikapommista, valitaan kahdesta pahasta parempi.

Niinpä aloimme pintojen purkutöihin. Pimeä eteinen ei muutenkaan miellyttänyt meitä, ja halusimme nähdä, mitä tapettien alta paljastuu. Olimme huolestuneita myös lattian kunnosta, joten päätimme poistaa nykyisen materiaalin. Ankean näköiset halltexlevyt katosta saisivat lähteä, samoin muurin edessä oleva kovalevystä tehty kaappi, jonka nurkassa oli hiirenkolo! Tämän jälkeen eteinen ei olisi enää vain ahdas pimeä risteysasema, jonka rakenteet epäilyttivät.

Niinpä sitten aloimme töihin; ensimmäisenä purimme kovalevystä tehdyn kaapin, jonka takana oleva muuri oli pinnoitettu vanhoilla sanomalehdillä, tosi vanhoilla; päiväykset 1920-luvulta. Ne kiinnostivat meitä erityisesti, ja niiden tutkimisessa meni aikaa. Halusimme tukkia hiirenkolon kaapin nurkasta, ja tässä sellainen tilaisuus tuli, kun rakennelmat oli purettu.

Lattian kerrokset kuorittiin. Lattiamaton alla oli kovalevy, jonka alta löytyi jälleen vanhoja lehtiä. Niiden alta paljastuivat leveät lattialankut, jotka olivat harmaaksi maalatut ja kuluneet. Lehtien päiväyksistä päättelimme ajankohdan, jolloin lankut oli peitetty. Olimme ilahtuneita hienoista vanhoista askelten alla kuopalle kuluneista lankkulattioista. Pohdimme pitkään, minkä värisiksi maalaisimme lattian. Lopulta päädyimme melkein samaan harmaasävyyn kuin entinen maalipinta, joka oli 1800-luvun puolivälin muodin mukainen. Päätimme, että kaikki lattiat saavat saman värin, ainoastaan romanttisen taiteilijahuoneen lattia poikkeaisi väriltään, mutta se olikin kuin uudempi erillinen huone talon muusta osasta.

Olimme jännittyneitä näkemään, mitä tapettikerrosten alta paljastuisi, ja hämmästyksemme oli suuri, kun esiin tulivat ikkuna-aukot taiteilijahuoneen oven molemmin puolin. Toisen puolen ikkuna-aukossa olivat karmitkin vielä mukana. Näissä aukoissa oli ilmeisesti olleet alun perin talon ulkoikkunat. Ehkäpä nykyinen romanttinen taiteilijahuone kahden kylmän eteisen välissä olikin ollut yhtenäinen kylmä veranta, joka oli päätetty remontoida tilanpuutteessa käyttöön yhdeksi huoneeksi. Sen puolesta puhui myös huoneeseen johtava ovi, joka oli paksurakenteinen, ja jonka lukkosysteemi ja ripa olivat ulko-oveen sopivat. Itse asiassa ripa oli aivan samanlainen kuin lapsuudenkotini vanha ulko-oven ripa. Päättelimme, että romanttinen taiteilijahuone oli siis alun perin ollut kylmä veranta. Olimmekohan oikeassa?!

Pystyin kuorimaan ihanaa vaaleasävyistä tapettia isolta alueelta, mutta olisi ollut liian suuri työ saada niitä aivan ehjänä takaisin seiniin. Säilytimme kuitenkin dokumentointia varten yhdelle seinälle tapettikerroksista muodostuvat fragmentit.

Talon sisäeteisen pinkopahvien alta paljastui vanhat hirret, jotka näyttivät tilaan liian tummilta, mutta emme halunneet peittää hienoja hirsiä enää tapettien alle. Niinpä tuli sitten pohdittavaksi hirsien maalaaminen. Ajattelimme, että kun taiteilijahuoneen puolipaneelit ja kenttäjaot keveine rajauksineen kuuluivat 1800-luvun alun kustavilaiseen tyyliin, voisi eteisen värimaailmankin sovittaa siihen. Sillä aikakaudella hirret maalattiin usein vaaleanpunaisella tai vaaleankeltaisella öljymaalilla tai sitten roiskemaalattiin. Pellavaöljymaalipinta on pitkäikäinen ja parempi kuin liimamaali, joka ei kestä samalla tavalla pyyhkimistä tai kosteutta. Tähän tilaan pellavaöljymaali oli jälleen paras valinta.

Halltex-levyjen alta paljastunut vaalea lautakatto osoittautui hyväkuntoiseksi. Paklailin levyjen kiinnityksestä jääneet naulanreiät, hioin katon ja maalasin sen valkoiseksi Uula-pellavaöljymaalilla. Eteinen tarvitsi vain yhden maalikerroksen. Puretun kaapin takana oleva muuri maalattiin valkoiseksi ja siihen kiinnitettiin naulakko, joten takit jäisivät oven taakse.

Ennen seinien maalaamista puhdistimme hirret. Se ei olekaan aivan yksinkertainen asia. Kauan puhdistamattomana olleet hirret kannattaa pestä alhaalta ylöspäin juuriharjalla. Lämmön on oltava tasasinen sekä ennen että jälkeen puhdistuksen, jotta hirret kuivuvat hyvin, eikä tule valumajälkiä. Tarvittaessa voidaan käyttää mäntysuopaliuosta, ja lopuksi huuhdotaan ylhäältä alaspäin. Hirsien kuivumiseen tulee varata riittävästi aikaa. Jos tilkkeet alkavat repsottaa, ne lykitään takaisin hirsien rakoihin. Yhden seinän hirret näyttivät eri kokoisilta, ja niihin oli kiinnitetty rautoja, joten siihen laitoin pinkopahvin ja maalasin sen.

Talomme eteinen saisikin olla kepeän kujeellisen värinen. Olihan taiteilijahuoneen purettu kaappikin ollut vaaleanpunainen, joten se väri ei siis ollut uutta tässä talossa, ja se sopi kokonaisuuteen. Ja 1800-luvun alun tyyliin myös meillä saivat tilkkeenä käytetty seinäsammal näkyä hirsien raoista, vaikka 1900-luvun alun suomalaisten talojen eteisten seinät olivat yleensä jo päällystettykin tapeteilla. Pohjatöiden ja hirsien kuivumisen jälkeen maalasimme rohkeasti uutta vaaleanpunaista väripintaa vanhoille hirsille.

Mitä tekisimme eteisten vanhoille ikkuna-aukoille? Oli aikamoinen yllätys, että hirsiseiniin oli puhkaistu ikkuna-aukot, enkä ole vieläkään saanut hyvää ideaa, miten niitä hyödynnettäisiin. Tällä välin, kun idea on vielä hautumassa, toisen aukon peitteeksi laitoimme Heidin tekemät pienet irtoseinäpalaset, jotka olivat lojuneet varastossa. Tarvitsimme kirjoille tilaa, joten toinen ikkuna-aukko saisi toimia meidän kirjahyllynä väliaikaisesti. Myöhemmin ehkä voisin tehdä siihen nukkekodin, olisikohan se sitten eläkepäivien projekti?!

Ulkoeteiseen johtava ovikin oli sisäovi, jälkikäteen laitettu lasiovi, joka hohkasi kylmyyttä. Olimme löytäneet pikku vajastamme parioven, joka näytti olevan ulko-ovi. Talossamme oli kaksi ulko-ovea, joten olisi täytynyt löytyä samanlainen toinenkin. Koska oli vain yksi pariovi, se jäi hetkeksi varastoon, kunnes tajusin kokeilla sitä eteisten välillä olevan kylmän välioven sijaan. Se sopi täydellisesti oviaukkoon. Nyt olisi vain kunnostettava ovi. Vaihdoin puhalletusta lasista muutaman lasiruudun rikkoutuneiden tilalle ja kittasin ne ikkuna-aukkoihin. Hioin ja maalasin oven uudelleen. Talon isännälle jäi tehtäväksi asentaa ovi entisen sijalle. Tulos näytti ja myös tuntui paljon mukavammalta kuin entinen. Muut ovet maalasin vähän myöhemmin, kun sain jälleen uutta puhtia.

Kun ikkuna-aukot nyt olivat eteisessä, emme purkaneet toisesta aukosta ikkunakarmeja pois. Halusimme tuoda ikkuna-aukon reilusti esiin, joten nyt tarvitsi löytää ikkuna-aukkoihin ja oviin reunalistoja. Niitä löytyi Metsäkylän navetasta, josta haimme silloin tällöin muutakin tarpeellista vanhaa tavaraa. Vanhat listat uusien sijaan sopivat paljon paremmin vanhaan taloon, sen huomasin, kun löysimme aivan samanlaista profiilia olevia listoja kuin meidän talossa oli jo ennestään.

En tiedä, tuleeko eteinen vielä muuttumaan, mutta nyt olemme tyytyneet tällaiseen ratkaisuun. Vaalea mukava sävy on piristänyt meitä ja on antanut valoisuutta talon risteyskohtaan. Yksi eteisen ovista johtaa oleskeluhuoneeseen, jota kutsumme pianohuoneeksi. Seuraava aiheeni taitaakin olla siitä.