Värisuunnittelu ja unelmat

Vanha talomme vaati paljon työtä ja mukana oli myös värisuunnittelu, joten pysähdyimme, ja otimme aikaa suunnittelulle sekä unelmoinnille. Olimme sopineet, että tyttäremme tekisi talosta yhden huoneen opinnäytetyönään. Sen toteutumisaikataulu läheni, ja vaikka hän sai romanttiseksi taitelijahuoneeksi nimetyn huoneen itse suunniteltavakseen, halusimme tehdä yhdessä alustavan suunnitelman kaikille huoneille, jotta kokonaisuudesta tulisi hyvä.

On sanottu, ettei vanhaan taloon pidä tehdä muutoksia, ennen kuin on asunut siinä, aistinut talon historiaa ja henkeä. Niinpä emme heti tehneet muutoksia muihin huoneisiin kuin taiteilijahuoneeseen, joka oli käsitykseni mukaan tehtykin myöhemmin, ehkä entisestä kuistista. Siitä kieli sisäeteisen ja huoneen välisistä seinistä löytyneet ikkuna-aukot, jotka oli peitetty pinkopahvilla.

Tyttäremme oli vahvasti sitä mieltä, että jokaisen huoneen olisi oltava erilainen, jopa eri värinen, mikäli mahdollista, mutta omia persooniansa joka tapauksessa. Värisuunnittelu oli hyvä tehdä, jotta nähtäisiin, miten värit sopisivat keksenään.Näin oli menneinä aikoina ollut, ja hänestä se oli ihastuttava ajatus edelleen. Se voisi sopia tähän taloon samoin kuin rintapaneelit, kenttäjaot ja valitsemamme tapetit, vaikka tyylisuunnat eivät olleetkaan juuri 20-luvulta kuten itse talo.

Niinpä sitten löimme viisaat päämme yhteen, ja tueksi haalimme kasan antiikkilehtiä, vanhojen talojen interiööreihin perehtyneiden kirjoittajien kirjoja ym. Tytär katseli aikaisemmille vuosisadoille liittyviä elokuvia, tarkoituksena löytää hyviä ideoita meidän talomme sisustamiseen. Juonelle ei jäänytkään niin sijaa, koska taloprojektimme vaati ideoita talomme muokkaamiseen. Koulussa hän osallistui rakennushistorian kursseille. Siellä käytiin läpi valtava määrä kuvamateriaalia Suomen kartanoista ja muista arvokohteista. Hän pääsi Hvitträskiin Kirkkonummelle yksin kuvaamaan ja teki sieltä esittey-CD:t koulutyönään. Ja taas värisuunnittelu ideat karttuivat.

Haaveilimme yhdessä, ja maalailimme seinämme mielikuvissamme aina erilaisilla väreillä ja ratkaisuilla. Välillä olimme samaa mieltä, välillä emme hyväksyneet toistemme suunnitelmia sellaisenaan. Tähän huvitukseen kului aikaa. Vaikka kaikki oli jo melkein kuin tehty mielikuvituksessamme, palasimme taas lähtöruutuun.

Meillä oli onneksi aika paljon samanlainen maku värimaailmassa. Olimme samaa mieltä vaaleankeltaisesta väristä yhteen huoneeseen, kyyhkyn harmaasta yhteen- ja lämpimän keltaisesta yhteen huoneeseen, jossa se oli jo valmiina.

Emme halunneet laittaa sisäeteiseen uusia pinkopahveja, koska seinä ei ollut entisten ikkuna-aukkojen vuoksi tasainen. Suunnitelma vaaleanpunaisesta eteisestä arvelutti talon isäntää, varsinkin, kun halusimme jättää hirret näkyviin. Tilan ollessa kovin hämärä halusimme avartaa sitä ja maalata hirret vaaleanpunaisella.  Ei millä tahansa possunpunaisella vaan juuri oikean sävyisellä vaaleanpunaisella, josta me molemmat suunnittelijat pidimme.

Niin siinä sitten kävi, että huolimatta isännän epäröinnistä ja yleisestä asenteesta hirsien maalaamisen suhteen haaveet saatiin täytettyä, ja aikanaan eteinen maalattiin ♥ vaaleanpunaisella ♥

Suurin muutos, jonka myöhemmin toteutimme, oli keittiön paikan vaihtaminen. Pieni lämpimän keltainen keittiö, jossa oli nyt iso hella, sai muuttua vanhempien makuuhuoneeksi.

.

Vanha kylmillään oleva saunatupa ja sauna saisivat muuttua takaisin alkuperäiseen muotoonsa tupakeittiöksi. Vain WC-kylpyhuoneelle jätettäisiin paikka saunan eteisen kohdalle.  Näin talo muuttuisi takaisin lähelle alkuperäistä muotoaan. Koska tämä osa talosta oli ollut pidempään kylmillään, halusimme kuoria seinistä pinkopahvit pois nähdäksemme, oliko hirret kunnossa. Tulevaisuudessa näihin seiniin laitettaisiin alaosaan edelleen niissä alkuperin ollut paneeli, mutta yläosaan tulisi pinkopahvin päälle tapetti. Sen valitsemisessa olisikin sitten ongelmia. Tapetti täytyi sopia pinkopahville, ja meidän pitäisi päästä mallista yhteisymmärrykseen. Tältä osin värisuunnittelu tulisi täydentymään lähitulevaisuudessa.

Lattiat oli päällystetty osassa huoneita monta kertaa, ja halusimme pois muovimatot, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia vanhoissa taloissa. Halusimme myös nähdä, olivatko lattiat jo vaurioituneet muovimattojen vuoksi. Niinpä raotimme lattiakerroksia eri huoneissa ja huomasimme, että osa lattioista oli leveää lankkua, osa lautaa, väriltään harmaata. Tulevan tupakeittiön lattialankut olivat kuitenkin ruskeita ja taiteilijahuoneen lattia kauniin elegantin mintunvihreä. Päätimme, että lattioiden tulisi olla samanväriset muilta osin, paitsi taiteilijahuone, joka oli erillinen jälkikäteen rakennettu osa, saisi pitää hienon värinsä ja siitä lähtisi värisuunnitelma koko huoneelle.

Olohuoneen katto oli osaksi pilalla tornin juuresta vuotaneen veden vuoksi, joten jouduimme irrottamaan katosta halltex-levyt. Alta löytyi lautakatto. Seinät vaikuttivat hyviltä, joten emme toistaiseksi tekisi niille mitään. Pakollinen kattoremontti poiki idean kuoria taiteilijahuoneen katoistakin ikävän oloiset 60-luvun kattolevyt pois.

Toisessa olohuoneessa seinät oli päällystetty halltex-levyillä, joissa oli tahriintunut pellavakangas päällysmateriaalina. Niistä halusimme eroon, koska sellaisen materiaalin maalaus olisi ollut suuri ongelma. Olimme myös huolestuneita, mitä levyjen alta paljastuisi. Olisivatko seinät ehkä pilalla? Loppujen lopuksi väliseinään jätettiin siihen laitetut levyt, ja ne maalattiin, mutta muista seinistä kuorittiin kerrokset pois, ja niihin laitettiin aikanaan pinkopahvit sekä rintapaneelit.

Myöhemmin tutustuimme lähialueiden kartanoihin, joista Anjalan kartanossa tuli kotoisa olo. Moision kartano oli upea, samoin Pyhäniemen kartano. Sippolan hovin katsastimme vain ulkoa. Porvoossa tutustuimme Runebergin kotiin, ja ostimme siinä vaiheessa videot Ylen TV-sarjan perinnerakentamisesta nimeltä Perinnemestari sekä J.L. Runebergin kodin RESTAUROINTI. Tutustuimme Loviisan vanhoihin rakennuksiin Loviisan wanhat talot-päivillä, ja vierailimme myös Heinolassa lääninkivalteri Aschanin 1700-1800-luvun talossa. Olimme todella vaikuttuneita niistä! Huomasimme, että olimme suunnitelmissamme olleet samoilla jäljillä.

Yleensä ihmiset tekevät omia muutoksiaan asuntoon, jossa asuvat. Siitä muodostuu talon historia. Meille oli tärkeätä, että saamme meitä miellyttävän kodin, mutta tarkoituksena oli myös säilyttää vanhaa, mikäli mahdollista. Niiltä osin kuin poistimme tapettikerroksia, pyrimme kuitenkin jättämään seinään fragmentit vanhojen tapettikerroksien dokumentointia varten. Samoin jätimme oviin ja lattioihin pienet alueet, johon voitaisiin tehdä väriportaikko aiempien maalikerrosten selvittämistä varten.

Näin olimme sitten päässeet oman ”nukkekotimme” alustavista suunnitelmista yksimielisyysteen, ja seuraavaksi olisikin sitten huoneiden tarkemmat suunnitelmat ja niiden toteutus. Siihen tarvittaisiin saatuja oppeja pinkopahvien kiinnityksestä sekä tietoa pintakäsittelystä, kuten öljymaalien käytöstä sekä marmoroinnista. Mutta ennen sitä olisi vielä purkua, kuorimista, hiontaa ja hikeä.

Värisuunnittelu näkyy myös postauksella Marmorointia ja koristemaalausta pinkopahville.