Joulu saapuu Taiteiden hirsitaloon

Talven pimeimpänä aikana saapuu joulu tuoden valoa ja joulumieltä. Vuosi vuodelta joulu tulee kuin yllättäen. Tuntuu siltä, ettemme ehdi valmistautua kunnolla etukäteen, emmekä saa rauhoittua ja nauttia tarpeeksi, kun kaikki on jo ohitse. Paluu arkeen alkaa. Suunnitelmia on paljon, mutta ehkäpä sitten seuraavana jouluna tulee niiden aika, joita nyt ei ehdi tekemään.

Joulu on meille suuri juhla, ja juhlapyhät sijoittuvat juuri sopivasti katkaisemaan arjen. Joulu jaksottaa kansan elämää, vaikka sen varsinainen sanoma olisi unohtunutkin. Perinteisesti ihmiset haluavat jouluna muistaa myös yksinäisiä ja vähempiosaisia. Joulun aika antaa virikettä tehdä itse asioita, joita ei tavallisesti tee. Jouluruokien lisäksi lahjojen ja korttien tekeminen saa aikaan kiirettä, pidetään jouluvalvojaisiakin.

Joulukorttien lähettäminen oli ennen tärkeä tapahtuma, mutta joidenkin mielestä se ei ole enää tarpeen näin somemaailmassa elettäessä. Tänä päivänä usein enää vanhat ihmiset lähettelevät joulukortteja. Korttien sijasta moni kuittaakin muistamiset Facebookissa tai kännykkäviestinä. Olen itsekin vähitellen taipunut nykyaikaan, vaikka kyllä joitakin kortteja tulee tehtyä ja lähetettyä vanhanaikaisesti postissa, kuten ennenkin.

Sivuillani löytyy suomen-, ruotsin- ja englannin kielisiä elektronisia joulukortteja.

Taulujakin voi maalata vuodenaikojen mukaan, ei aina tarvitse olla samat taulut seinällä. Vanha enkelitaulu sopii jouluksi meidän tupaamme. Inspiraatio enkelitaulusta tuli jo vuosia sitten käydessämme vanhassa saksalaisessa kirkossa. Siellä oli kuvanveistäjän tekemä huolestuneen näköinen pieni enkeli-veistos. Se puhutteli minua ja halusin tehdä akvarellin enkelistä muistoksi kotiimme. Toteutin muistikuvan ja hetken tunnelman akvarellitauluksi. Taulu on vaeltanut monessa paikassa, viimeksi se putosi seinältä kaupunkikodissamme, ja kehyksen lasi meni rikki. Vaihdoin ehjän lasin siihen. Kiviseinään on hankala saada koukkua, joka pysyisi seinällä, joten päätin tuoda sen vaihteeksi maalle.

Joulukoristeiden tekeminen on mukavaa puuhaa, jos saa järjestettyä vähän ylimääräistä aikaa sitä varten. Kerron tässä joistakin toteutetuista projekteista: Olin pitkän aikaa miettinyt, pitäisikö yrittää tehdä langasta ja liimasta lankakoristepallon, jonka sisään voisi laittaa valon. Viime vuonna sain siskoltani ylijääneitä tarvikkeita, ja niinpä hankin ilmapallon, puhalsin sen täyteen ja aloin työhön. Liimavesiseos juomapikariin, ja lanka uimaan seokseen! Sitten kiersin lankaa ristiin rastiin pallon päälle. Ei ollut helppoa, vaikka niin luulisi! Langat eivät juosseetkaan hyvin märkänä. Tarvitsin apua välillä niiden selvittämiseksi, mutta lopulta sain pallon valmiiksi. Kuivumisen jälkeen ilmapallo puhkaistiin, ja työ oli valmis. Laitoin led-valot sekä pienen lasisen enkelin pallon sisään. Siinäpä minulla oli valmiina omin käsin näperretty ”valaisin” joulun kunniaksi!

Yksi Heidin jouluprojekteista oli myös mukava; hän sai tehtäväkseen koota naapurilta saamistaan ylijäämähelmistä mobilen somistukseksi jouluun, mutta miksei myös muulloin pidettäväksi. Siimaa, nauhaa ja maalia löytyi itseltä samoin kuin sopivia kuivuneita pajunoksia niin, että lopuksi syntyi kaunis kokonaisuus naapurille annettavaksi.

Meidän keltaiseen huoneeseen sopii ehdottomasti valkoinen joulutähti. Haaveilen löytäväni tänä vuonna vielä runsaamman ja kauniimman joulutähden kuin viime vuonna.

.

Tänä vuonna meillä oli ilo juhlia 100-vuotiasta Suomea. Sen kunniaksi sain isännältä sinivalkoisen kukkakimpun. Löytämäni vanha kori sai olla vastaanottamassa tänä vuonna raikkaan sinisiä ja valkoisia kukkia. Niitä sopi kuvata juhlan kunniaksi. Voipa koriasetelmaa hyödyntää kuvaamalla sitä vaikkapa joulukorttikuviksi, jos ei jää aikaa maalata muunlaisia kuvia.

Viime vuonna sain neulottua yhdelle nallelle villatakin. Ehkäpä olisi hyvä tehdä vielä tonttulakitkin nalleille, eivätkä housutkaan pahitteeksi olisi. Tyttäremme Suvin tekemä huovutettu sydän sopii reen kyytiin.

Joulukuusen hakuun tarvitaan ainakin kaksi ihmistä, koska tontilla on ehdolla monta kuusta, joista valitaan aina paras mahdollinen. Joskus kuusi on pieni, joskus joudutaan kuusta katkaisemaan kannasta, jotta se sopisi sisään. Niinhän se on, että jos ei puita harvenna edes jouluna, kohta on tontilla tiuha metsikkö.

Jouluna halutaan antaa linnuillekin jotakin erilaista. Kookospähkinä on varmaan turvallinen ratkaisu, siitä ei jyrsijöille putoa paljonkaan maahan ruokaa, mikä kyllä on hyvä meidän kannalta. Hiiriä eikä muita jyrsijöitä haluta edes jouluna vieraaksi. Pähkinän avaamiseksi tosin täytyy vähän tehdä töitä. Aina eivät työvälineet ole parhaita, mutta pääasia, että pähkinään saadaan sopiva reikä, josta linnut voivat nokkia. Ja tietysti jokin ripustussysteemikin pitää kehitellä. Ensi kerralla täytyykin ruokintareikä porata pyörösahaterällä. Silloin saa pyöreän reiän eikä tarvitse muuta työvälinettä kuin poran. Linnut ovat pitäneet tästä ruoasta kovasti.

.

Joulukuusen koosta tai paremminkin leveydestä riippuu, mihin huoneeseen se kulloinkin tuodaan. Eteiseenkin luodaan joulutunnelmaa valoin ja kynttilöin. Kynttilöiden kanssa kannattaa olla erityisen varovainen. Niitä ei pidä jättää yksin huoneeseen palamaan. Kynttilöitä kuitenkin poltetaan ja niiden loisteessa on mukava askarrella ja paketoida joululahjoja.

Meidän jouluun on kuulunut aina perinteisesti joululaulujen laulaminen. Niin oli lapsuudessani, ja se perinne on jatkunut yhä. Piano on käynyt epävireiseksi, eikä virittäjää ole tullut pyydetyksi, joten joudumme nykyään laulamaan Heidin kanssa duettoja ilman säestystä. Lauluäänikään ei enää ole kuin ennen, laulut lauletaan enää vain jouluisin yhdessä. Joinakin jouluina on flunssa rajoittanut sitäkin huvia. Kaupunkilaiselämässä laulaminen ja soittaminen jäävät helposti vain haaveeksi, koska naapurit voivat häiriintyä. Maalla laulaminen ja soittaminenkin olisi mahdollista, mutta usein on arjen askareet, jotka rajoittavat harrastusta.

Keittiö on meidän talomme sydän. Siellä tehdään kaikenlaista askarteluista laulamisiin, ja syöminen tietysti kuuluu jouluun aina. Ennen joulua pitäisi ehtiä tekemään perinteisiä jouluruokia, mutta aina se ei ole mahdollista. Kaupasta löytyy hyviä ruokia, jos ei ole voimia paneutua ruokien tekemiseen. Makeat jouluherkut täytyisi jättää pois, mutta varmaan kaikki voivat syödä jotakin, jota ei kadu jälkikäteen. Terveys on tärkeä asia, ja saa olla kiitollinen, jos sitä riittää. Täytyy hoitaa itseään ja huomioida myös muita.

Vaikka odotamme valkeata joulua, joulu voi tulla ilman sitäkin. Joulun sanoma saa aikaan valon sydämessä, eikä se ole kiinni ympäristöstä. Jospa voisimme tuoda joulun lämpöä ja valoa kanssaihmisillemme, niin talven pimeimmät hetket muuttuisivat kirkkaiksi.