Taiteiden Hirsitalo -blogi

Koristekaivo ja betonisomistuksia pihaan

Taiteiden hirsitalon pihapiirissä esiintyy monenlaisia elämää, varsinkin keväällä, kun linnut alkavat pesiä.  Lintujen seuraaminen on innoittanut myös kuvanveistopuuhiin. Kerron lähemmin, miten syntyi aikoinaan pihataiteeksi vanha kivistä tehty koristekaivo ja betoninen riikinkukko sen reunalle sekä raparperinlehti vadiksi.

Linnut näyttävät suosivan talomme puutarhaa, joka on ehkä tarpeeksi luonnontilainen ja vanha. Vanha piha houkuttelee myös tekemään taidetta omaksi iloksi. Meille oli jäänyt aikoinaan saunan purkamisen yhteydessä kasa kestäviä vaaleita tiiliä ja betonipaloja pihalle, ja ideoimme niille uuden tehtävän. Sen sijaan, että ne olisi heitetty jätteisiin, kokosimme ja muurasimme tiilistä kalliolle kaivon tapaisen rakennelman.  Kalliota peitti osaksi paksu sammalmatto, mutta osassa rehotti lisäksi heinikko, jota olin yrittänyt raivata ja siistiä vuodesta toiseen. Kuorimme kallion paljaaksi alueelta, johon koristekaivo koottiin.

Olin ollut pitkään kiinnostunut puutarhan betonisomisteista ja selaillut erilaisia lehtiä ja kirjoja saadakseni tietoa asiasta. Tyttäremme Heidi innostui myös betonin työstämisideasta, ja päätti tehdä kaksi riikinkukon pihalle. Riikinkukkojen tekemiseen tarvittiin suunnitelma. Ensin täytyi tehdä kanaverkosta ja sanomalehdistä aihiot, joiden päälle oli tarkoitus muotoilla betoniseos. Seoksessa olisi mukana myös aineosia, jotka tekisivät teoksista säänkestävät. Lisätietoa betonista.

Koristekaivon ulkopuolelle tuli kapea hiekkakäytävä. Seuraavaan kehään istutimme pienet pensaat ja peittelimme kehän katekankaalla. Suunnitelmissa oli tehdä raparperin lehtiä muotteina käyttäen koristelaattoja kehään pensaiden välille. Talon isäntä valmisti meille betoniseoksen ja teimme muutaman lehtilaatan kokeeksi. Mielestäni ne eivät kuitenkaan sopineet ympyrään, joten asettelimme pensaiden väliselle alueelle betonilattiasta jääneitä purkupaloja. Palasien väleihin tuli hienoa hiekkaa. Rajasin kehän reunukset vanhoilla jätteeksi jääneillä tiilen paloilla. Pensaiden alle laitoimme kateainetta. Ajattelin näin estäväni jokavuotisen heinänraivaustehtävämme. Tämän kehän jälkeen kaivoimme vielä kalliota esiin yhtä kehää varten. Siihen kallion päälle laitoimme karkeampaa hiekkaa.

Kasvimaallemme oli kasvanut yksi niin iso raparperinlehti, että sitä oli aivan pakko kokeilla muotiksi koristevadin tekemiseen.  Laitoimme raparperinlehden alle hiekkaa kumpareeksi. Sen päälle asetin ison raparperinlehden takapinta ylöspäin. Taas tehtiin betonimassaa erä. Levitin sitä lehdelle ja asetin palan kanaverkkoa päälle, Sitten levitin toisen kerroksen verkon päälle ja muotoilin reunat, minkä jälkeen massa sai kuivua yön yli. Pidimme vadin vielä muutamia päiviä muovin alla ja kostuttelimme sitä välillä. Lopuksi otimme lehden pois valun pinnalta.  Siitä tuli oikein komea vati puutarhaan.

Sitten tuli aika tehdä lintuja. Heidi suojasi itsensä vanhoilla vaatteilla ja kumihanskoilla. Hän muotoili ensimmäisen linnun suoraan kanaverkkoaihion päälle ilman, että siihen tehtiin varsinaista valumuottia. Työhön kului yllättävän paljon aikaa. Lintuakin pidettiin kosteana monta päivää. Kun sitten yksi lintu oli valmis, huomattiin, että ajanpuutteen vuoksi toisen linnun tekeminen siirtyisi myöhemmäksi. Heidi oli sitä mieltä, että riikinkukon pää jäi kesken. mutta minulle se kelpasi sellaisenaan.

Niin vain kävi, että toinen linnuista on edelleen tekemättä valmiiksi asti. Se odottaa pulleana kanaverkossaan aikaa, jolloin taas pihassa tekee mieli taiteilla.

Tänä keväänä tarkastelin villiintynyttä puutarhaa ja siihen tehtyjä koriste-elementtejä. Huomasin, että raparperinlehtivati oli pysynyt edelleen ehjänä talven yli puutarhassa, samoin yksi iso laatta lammen reunalla. Pienemmät ja ohuemmat laatat polulla olivat osaksi murtuneet.

Koristekaivo on alkanut sammaloitumaan ja riikinkukko on pysynyt jokseenkin samanlaisena. Ehkä riikinkukon päälle olisi voinut levittää piimävesiseosta, että sekin olisi saanut vanhan näköisen sammaleisen pinnan. Koristeveistosten betoniseos oli siis säänkestävää. Ainoana ongelmana ovat heinät, jotka tunkevat hiekan ja kivien seasta terhakkaasti esiin. Hiekka sen enempää kuin kivetkään eivät auttaneet täysin niiden torjunnassa. Pensaat tarvitsivat multaa ja vaikka suojasimme ympyrän peitekankaalla ennen katteen, hiekoituksen ja kivielementtien sijoittamista, ei sekään ole estänyt heinien kasvua.

Tänä keväänä kitkin heinät taas kerran pois alueelta, ja päätin laittaa pensaiden väliin sammalkatteen. Koska koristelammen kivipohjaan oli kasvanut sammalta, kuorin sen pois ja käytin sammaleet tähän tarkoitukseen. Ehkäpä sen lisääminen betonipalojen päälle pitää heinät kurissa.

Halusin laittaa kukat pensaiden väliin antamaan väriä silloinkin, kun pensaat eivät kuki. En tiedä, selviävätkö kukat niin kuumassa paikassa ilman kastelusysteemiä. Koristekaivo kaipaa luultavasti vettä pohjalle. Sieltä vesi voisi vähitellen tihkua ympärille pitäen kukat ja pensaat kukoistuksessa.

Ehkä nyt pääsemme vähän helpommalla kuin aiemmin, jospa sammalet laattojen päällä pitäisivät heinät poissa. Vaikka ei helpotusta saataisikaan, niin onhan siinä vanhaan pihaan omaperäistä taidetta. Kun katselen ja arvioin sitä hankkimastamme hauskasta pihakeinusta, kuuluu läheltä korpin klong-huutoja ja närhen karhea rääkynä, nämä linnut osaavat matkia myös muiden eläinten ja lintujen ääniä taitavasti. Mustarastaan kaunis huilumainen laulu kevätillassa ilahduttaa. Peippo livertää pihakoivussa ja joka puolelta kuuluu lintujen ääniä, ympärillä soi kevät.

Jatkossa koristekaivo saa reunalleen tai uuteen paikkaan sijoitettavan toisen riikinkukon. Tästä kerron tarkemmin tulevilla poustauksilla.