Sininen pianohuone

Nimesimme toisen olohuoneista siniseksi pianohuoneeksi, koska siellä tulisi olemaan piano ja haaveemme oli tehdä huoneesta sinisävyinen. Arvioituamme huonetta aikamme, tulimme siihen tulokseen, että sen seinät ovat niin siistit ja hyväkuntoisen näköiset, ettei ole mitään syytä alkaa purkaa niitä. Pinkopahvien päälle oli laitettu Halltex-levyt, ja seinät oli tapetoitu sen jälkeen vaaleilla paperitapeteilla. Huone sijaitsi keskellä taloa, keittiön ja toisen olohuoneen välissä, eteinen yhdellä sivulla. Vietin aikaa huoneessa ja kuvittelin, millaista täällä pitäisi olla, että tämä huone saisi sille kuuluvan sisustuksen. Funkkistyyliset huonekalut eivät mielestäni antaneet oikeutta huoneelle.

Huoneen suurin ongelma olikin katossa. Piipun juurelta oli vuotanut vesi rakenteisiin. Purut kaivettiin pois huonoksi menneen katon kohdalta ullakolla. Purimme katossa olevat Halltex-levyt vähitellen, ja sahasimme katosta pilaantuneet paneelit pois. Puukko oli hyvä apu hirsien arvioinnissa; lahoa pystyi arvioimaan siitä, miten puukko upposi hirteen. Yksi hirsi oli lahonnut suurelta osin, ja se jouduttiin korvaamaan uudella, toista kaiverrettiin ja tuettiin. Osa seinässä olevasta hirrestäkin jouduttiin paikkaamaan. Kattolaudoitus korvattiin vain pilalle menneiden osalta. Tulos oli kuitenkin siedettävä. Maalasimme kattopaneelit valkoiseksi Uula pellavaöljymaalilla. Katon aiempikin maali oli ollut öljymaalia. Maalasimme myös katon vuotokohdan alla olevan muurin uudelleen valkoiseksi, sillä hormin luukun alareunaan oli tullut ruskeita jälkiä. Uuni oli otettu pois, emmekä mekään siihen uutta ole laittaneet. Ohjeena tässäkin korjauksessa oli se, että vanhaa korjataan ja paikataan, ei rakenneta uusiksi, kuten perinnerakennuskirjat kehottavat.

Osa kattolistoista jouduttiin vaihtamaan. Leveän kattolistan kulmat tuottivatkin meille päänvaivaa. Ensimmäisellä kerralla en edes huomannut, että siinä olisi ongelmaa. Kun olimme sijoittamassa listoja paikalleen, huomasimme, ettei tämä olekaan aivan yksinkertainen juttu, sillä ulkokulman liitos ei sopinut paikalleen. Pähkäilimme yhdessä, missä kulmassa lauta pitää sahata, että se saadaan oikein kattoon. Olimme löytäneet talosta vain palan vanhaa kattolistaa, joten materiaalia ei ollut paljon harjoitteluun, piti onnistua kerralla. Onneksi pähkäily tuotti tulosta, ja rakennelma kelpasi meille.

Luulen, että ison ruutuikkunan ruuduista muutama oli ollut liian iso tilaansa, koska lasit olivat aikojen kuluessa haljenneet. Ensin korjasin rikkoutuneet ruudut väliaikaisesti silikonilla, ja sitten lähdimme etsimään puhallettua lasia rikkoutuneiden tilalle. Olimme löytäneet aiemmin pihalta heinikosta hylättyjä ikkunapuitteita, ja niistä saimmekin sopivia laseja ikkunaan. Vaihdoin rikkoutuneet, ja tarkistin, olivatko kittaukset kunnossa. Onneksi vain muutama ruuduista vaati kokonaan uudelleen kittausta, loput vain paikkakittasin. Sitten maalasin ikkunapuitteet Uula-pellavaöljymaalilla (kts. ikkunoiden kunnostus blogista Ikkunoiden kunnostus).

Lattiasta kuorimme tässäkin huoneessa lisätyt kerrokset pois, mutta nyt meitä odotti erilainen yllätys: lankkujen päälle oli levitetty massaa, jonka arvelimme olevan kipsiä. Jouduimme raaputtamaan valkoisen massan saadaksemme lattialankut esiin. Siinähän sitä työtä riittikin! Onneksi lankut näyttivät hyväkuntoisilta, kun ne vihdoin oli puhdistettu. Maalasimme ne samalla harmaalla kuin eteisen lattiakin oli maalattu. Siitä tuli tyydyttävä. Lattian kuivumiseen meni aikaa. En olisi millään jaksanut odottaa kuivumista niin pitkään, ja laitoimmekin vähän liian aikaisin huonekalut paikalleen. Maaliin jäi jälkiä painavan sivustavedettävän sängyn jaloista.

Etenimme välillä remontissa toisella puolella seinää, eli tulevan keittiön puolella. Huomasimme, että olohuoneen ja keittiön välillä oli ollut ovi, joka oli peitetty myöhemmin. Minä halusin, että ovi otetaan jälleen käyttöön. Siihen oli kyllä porattu reikä, josta kulki sähköjohto, mutta päätimme kuitenkin ottaa oven käyttöön uudelleen. Olihan siinä hiukan tekemisitä, kun se oli rapistunut aika tavalla vuosien saatossa seinän sisällä. Raaputin irtoavan maalin, hioin ja kittasin suurimpia koloja sekä rakoja. Maalasin oven valkoiseksi Uula pellavaöljymaalilla, kuten muutkin ovet, ja jätin dokumentointia varten frakmentin oven yläkulmaan. Olemme olleet tyytyväisiä tähän oviratkaisuun, nyt ei tarvitse enää kiertää eteisen kautta päästäkseen olohuoneeseen. Ratkaisu toi lisää tilantuntuakin.

Kuten huoneen nimeäminen osoitti, toimme huoneeseen aikanaan pianon, jonka olin saanut perintönä kotoa. Isäni osti sen vanhana, ja soittelin siihen aikaan pianoa joka päivä koulusta tultuani. Se on iso kapistus, mutta halusin sen kuitenkin meille, ja nimenomaan tähän huoneeseen. Mutta pianotuoli puuttui! Eräällä matkalla Turkuun halusimme mennä juomaan kupin kahvia ja paikassa, johon pysähdyimme, olikin ohessa vanhojen huonekalujen myyntipaikka. Ostimme sieltä tosi vanhan pianotuolin, jossa oli heinistä ja oljista tehty pehmusteosa paikallaan, mutta verhoilukangas puuttui. Pintaviilukin oli kärsinyt osin. Tuoli näytti niin vanhalta ja meille sopivalta, että halusin sen välttämättä. Heidi paikkasi viilutuksen, ja minä laitoin väliaikaiskankaan päälle. Pehmuste kankaan alla ei ollut edes aivan symmetrinen, mutta siinä se on sitten kököttänyt pianon edessä odottamassa, että ehkä joskus löytyy aikaa laittaa se paremmin. Varmaan eläkkeellä inspiroidun siitä uudelleen.

Niin sitten soittelin pianoa, kun se oli vielä kohtalaisessa vireessä. Sitä olisi pitänyt virittää vuosittain, mikä on jäänyt vahinko vain tekemättä. Piano oli minulle kuitenkin rakas muisto ja sopi tänne täydellisesti.

Pianon lisäksi tänne sopisi muutakin tummasävyistä vanhaa tavaraa. Niinpä sitten alkoi vanhojen huonekalujen ja valaisimen metsästys. Kävimme kirpputoreilla ja selailimme Huutonettiä. Eräänä päivänä hämmästyksekseni näin kirpputorilla pöydän, jonka kuvittelin sopivan sekä huoneen että pianon tyyliin. Pöytä oli luultavasti itse tehty, koska sen pohjassa oli käsin veistetyt tukipuut. Ostimme sen, ja olen todella pitänyt sitä hyvin tilaan sopivana.

Koska alkuhaaveissamme huone oli sininen, etsimme vanhoja verhoja, jotka sopisivat huoneeseen. Verhotangot löysimme talon vintiltä, ja meillä oli vanhat liian kiiltävät verhot niihin. Myöhemmin Heidi löysi pehmeän satiiniset verhot huoneeseen kirpputorilta. Vanha vintiltä löytynyt kukkajalka sai uuden tehtävän nuken koristejalkana. Kirpputorilta ostimme myös lampetit, joissa oli pienet peilit, mutta kynttiläpidikkeet tosin puuttuivat. Nyt ikkunan molemmin puolin koristaa seinää kultaiset lampetit.

Kerran sitten mökkimatkan varrella poikkesimme Alppiruusuun syömään. Siellä myytiin myös vanhoja tavaroita. Myytävänä oli jykevä sivusta vedettävä sänky, josta puuttui kyllä kansi. Kuvittelin mielessäni, että jos teen siihen kannen, jonka päällystän sinisävyisellä kankaalla, olemme lähempänä mielikuvan huonetta. Siispä peräkärryyn nostettiin vanha ”pässi”, joksi Heidi nimitti sohvan. Ostimme paksua vanerilevyä (mikä on tietysti väärin, se ei kuulu vanhaan huonekaluun). Hankin pehmustetta ja pellavakangasta. Päällystekankaiden löytäminen oli vaikeata, ja lopuksi tyydyimme Eurokankaasta saatavaan raidalliseen kuosiin, joka olisi toki sopinut paremmin kustavilaisen tyylisuunnan huonekaluihin. Oikeanlaisten kankaiden löytäminen oli työlästä ja kallista. Kankaan väri oli kuitenkin hyvä tähän huoneeseen. Sitten aloin työhön. Olin lopputukokseen tyytyväinen, vaikka kaikki muut ehkä eivät, nimittäin puukansi ei ole oikein mukava istua, vaikka siihen onkin laitettu hiukan pehmustetta. Aluksi kansi tipahti aina alaspäin, kun siihen istui. Keksin laittaa hakaset sängyn sisäpuolelle pitämään sivustavedettävän sängyn reunat ja kannen paikallaan.

Huone näytti vielä autiolta, ja hankimme seuraavaksi sinne tuolit Huutonetin välityksellä. Sen kautta ostaminen oli aivan uusi kokemus, mutta sitä käytin jatkossakin etsiessäni huonekaluja taloon. Oli aina suuri seikkailu löytää paikka, jossa huonekalut olivat. Nämä tuolit löytyivät Helsingistä. Ne näyttivät melko mukavalta, ehkä 1900-luvun alun tuolit. Toisesta tuolista puuttui istuinosa. Puuosat oli varmaan puhdistettu, mutta jätetty maalaamatta, tai ehkä ne oli vahattu. Toinen tuoli oli punaisella tekonahalla päällystetty, ja se olikin aikansa palvellut, nyt se lähtisi pois. Isäntä sahasi uuden pohjan vanerista tuolille, josta istuinosa puuttui. Minä pehmustin sen samaan tapaan kuin toinenkin tuoli oli pehmustettu. Verhoilin tuolien istuinosat samanlaisella kankaalla kuin sivusta vedettävän sängyn päälläkin oli. Näin saimme yhteneväisyyttä huoneen värimaailmaan. Puuosille ei tehty mitään ja sellaisena ne ovat säilyneet edelleen käyttökelpoisina.

.

Mittelin vanhaa funkkistyylistä valaisinta, joka oli jätetty asuntoon. Sen tilalle kaivattiin nyt meille sopivampaa kattokruunua. Huomasin, että viereisellä paikkakunnalla oli huutokauppa viikonloppuna. Olimme keskustelleet työkaverin kanssa vanhoista tavaroista. Hän harrasti huutokauppaostoksia, ja minäkin halusin kokeilla sitä. Se oli uusi kokemus, mutta ei suinkaan turha. Huusimme nimittäin huutokaupasta kunnostetun uudelleen sähköistetyn vanhan messinkisen barokkityylisen kattokruunun. Tulen edelleen aina hyvälle mielelle sen nähdessäni.

Kokeilin erilaisia vanhoja varastossa olleita mattoja huoneeseen. Loppujen lopuksi päätin jättää hyvin yksinkertaisen ja ruskeisiin huonekaluihin väriltään sopivan maton, joka rauhoitti tunnelmaa. Vielä jäi huoneeseen yksi kohta odottamaan ikään kuin jotakin sopivaa huonekalua. Aivan vähän aikaa sitten satuin näkemään kierrätyskeskuksessa tarjoilukärryn, joka myytiin viidellä eurolla. Soitin isännälle, että nyt se puuttuva huonekalu on löytynyt. Jouduimme irrottamaan pöydästä pyörät, että saimme mahtumaan sen autoomme. Se matkasi sitten mökille, ja istuu paikalleen kuin nappi silmään.

Tarjoilukärryn yläpuolella olevan taulun tein ajankulukseni yhdellä pidemmällä laivamatkalla, ensin aioin heittää sen pois, mutta muiden mielestä sitä voisi käyttää tässä tilassa

Huonekalut ja sisustus hankittiin huoneen tunnelmaa luomaan, mutta niiden antiikkisesta arvosta en kyllä tiedä kovinkaan paljon. Heidi oli koulussa opiskellut vanhojen rakennusten ja huonekalujen tyylisuuntauksia. Huonekalujen kunnostuksessa ollaan ainakin kahta mieltä; toinen koulukunta on sitä mieltä, että vain korjausta vaativat osat paikataan ja maalataan tai lakataan, toiset taas pyrkivät säilyttämään vanhat huonekalut sellaisenaan, jos mahdollista. Jos kangas on huonoksi mennyt, hyvin vanhoihin huonekaluihin täytyisi kangas olla tyylisuunnan mukainen, kertaustyylin huonekaluihin voitaisiin käyttää enemmän mielikuvitusta.

Mietimme, miten vanhoja huonekalut olivat ja tutkimme Heidin kanssa, miltä vuosisadalta mikäkin voisi olla.  Varmuuden vuoksi en tehnyt mitään sellaisia muutoksia, joista kärsisi antiikkiarvo. Kankaat voidaan aina vaihtaa, joten ostin kohtuuhintaisia ja meidän tilaan sopivia kankaita.  Sivusta vedettävä sänky oli varmaan vanhin, ja lamppu samoin. Pianosta en ole varma, sekin on hyvin vanha. Katsoin, että tuolit olisivat 1900-luvun alkupuolen aikaisia. Pöydistä en oikein tiedä, täytyisi ottaa selvää. Sillä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä. Se, että huoneessa on meidän makuun sopivat sävyt ja tunnelma, se on mielestäni tärkeätä. Huoneessa on harmoniaa, jossa rauhoittuu. Se vie ikään kuin entiseen kiireettömään aikaan. Siitä saa voimaa palata taas viikoksi arkiseen työrytmiin.