Keltainen Sali

Keltainen sali oli alun perin aika ankean ja pienen näköinen huone, jossa oli pönttöuuni. Aloimmekin nimittää sitä usein pönttöhuoneeksi. Itse asiassa se oli kuitenkin isoin talon huoneista, työstämällä se muuttui ilmavan ja tilavan näköiseksi olohuoneeksi, jota voitiin kutsua jopa saliksi.

Talon ainoa tulisija on tällä hetkellä pönttöuuni, joka toimii hyvin, ja sitä käytetään ahkerasti. Taloon tullessamme uuni oli varmaan hiljakkoin maalattu kauniin vaalean keltaiseksi. Ehkä sitä ei ollut kukaan maalaamisen jälkeen käyttänytkään. Kun asutimme talon, tilasimme tarkastajan katsomaan uunin kunnon ja hormit. Iloksemme uuni oli heti käyttökunnossa. Vähitellen se alkoi näyttää kyllä kovin käytetyltä jo. Takana oleva rapattu seinä oli maalattu vähän tummemman sävyisellä vaalean keltaisella, eikä ollut aivan pahassa kunnossa sekään, joten värit valittiin huoneeseen tämän ja uunin mukaan. Näin niitä ei tarvinnut enää maalata uudelleen, ja huone saisi lisää myös valon tuntua.

Lattiassa oli parkettikuvioinen muovimatto. Olimme huolestuneita lattian todellisesta kunnosta. Seinien kunnosta olin myös epätietoinen, koska ulkoseinillä olevissa pellavakankaalla päällystetyissä Halltex-levyissä oli läikkiä. Taloon oli jätetty jääkaappi, jonka takana levy näytti enemmän läikkäiseltä ja pullisteli ulospäin. Huoneessa oli yksi ikkuna, joka oli jälkikäteen vaihdettu 60-luvun malliseksi. Vaihdon yhteydessä ikkuna-aukkoa oli suurennettu. Katossa oli myös hyväkuntoisen näköiset Halltex-levyt.

Nurkassa oleva kaappi oli jälkikäteen rakennettu, ja se vei tilaa huoneesta. Kaappi jatkui viereisen pienen keittiön ruokakaappina. Suunnitelmissamme oli vaihtaa keittiö toiseen paikkaan, ja päätimme poistaa olohuoneeseen avautuvan kaapin. Näin huone tulisi tilavammaksi.

Heidi oli utelias näkemään lattian muovimaton alta, joten hän kävi käsiksi maton poistamiseen. Sieltä paljastui vanha lautalattia, joka näytti hyväkuntoiselta, laudat tosin eivät olleet joka kohdasta tiiviisti toisissaan. Se ei kuitenkaan häirinnyt kovin, ja niinpä hioimme lattian, ja maalasimme sen samalla harmaalla kuin toisenkin huoneen lattia oli maalattu. Lattian uusi väri oli aika lähellä alkuperäistä väriä. Tämä lautalattia oli varmaan jälkikäteen laitettu, ei ollut lankkuja tässä huoneessa, ja lattia oli korkeammalla kuin viereisen huoneen lattia. Miksihän se oli vaihdettu?

Pohdimme seinien levyjen jättämistä paikalleen ja kävimme jo maaliliikkeessä kyselemässä, miten onnistuisi säkkikankaisen pinnan maalaaminen. Siellä sanottiin, että maalia kuluisi niin paljon, ettei ehkä kannata sellaiseen urakkaan ryhtyä. Toisaalta yksi pullottava seinäkin vähän epäilytti, joten päätimme purkaa levyt ainakin ulkoseinien kohdalta. Lopulta päädyimme siihen, että muista seinistä poistetaan levyt paitsi kahden olohuoneen välistä. Sitä seinää ei ollut kovin paljon, se oli hyväkuntoisen näköinen, ja siihen voisi myöhemmin taiteilla seinämaalauksen.

Poistettujen levyjen alta paljastui vielä toinenkin levykerros, jonka jälleen pinkopahviseinät tapettikerroksineen, jotka nekään eivät vakuuttaneet niin paljon, että olisimme halunneet jättää niitä seiniin. Siispä purimme kerrokset pois, ja yllätykseksemme eteläseinän keskellä olikin sitten ikkuna-aukko, jonka lämpöeristeet olivat aikojen kuluessa valuneet vähän alaspäin ja näyttivät huonoilta. Onneksi purimme seinäpintoja, koska ikkuna-aukon kohta olisi turhaan kylmettänyt huonetta ja vienyt lämpöä ”harakoille”. Muuten molempien ulkoseinien hirret olivatkin hyvässä kunnossa, ainoastaan ikkuna-aukkojen alareunoista jouduttiin paikkakorjaamaan hirsiä.

Pinkopahvien asennus oli meille jo tuttua puuhaa, ja yhdessä Heidin kanssa työ sujui joutuisasti. Olimme pohtineet ja suunnitelleet huoneen ilmettä yhdessä, ja niin syntyi päätös, jonka mukaan yläosaan tulisi kenttäjaot ja koristemaalaukset, alaosaan kiinnittäisimme rintapaneeleiksi vanerilevyt, jotka Heidi maalaisi marmorimukailuna. Heidi suunnitteli kuvioinnit.

Yläosan seinästä maalasimme pellavaöljymaalilla, pinkopahvi oli pohjustettu ensin liimamaalilla. Alaosan seinäpaneeleihin Heidi teki marmorimukailun pellavaöljymaalilla. Jostakin syystä intomme oli hieman laantunut jatkuvan remontin keskellä, joten koristemaalaukset, johon Heidi oli suunnitellut kaikenlaisia sävytyksiä ym., jäivät yksinkertaisiksi kuvioiksi, joita voimme jatkaa joskus, kun taas herää uusi uudistuksen kausi.

Näistä tarkemmin postauksella Marmorointia ja koristemaalausta pinkopahville.

Maalasin olohuoneiden välisen seinän suunnitelman mukaan vaalean harmaansinisellä pellavaöljymaalilla. Pieneen seinäpätkään kuluikin runsaasti maalia, ja sen levittäminen vaati todella työtä. Olin ajatellut, että tekisin siihen seinämaalauksen, mutta en ole vieläkään keksinyt, mikä olisi aihe, joten se odottaa vielä aikaansa.

Hankimme samanlaiset uudet ikkuna- ja ovilistat kuin romanttisessa taiteilijahuoneessa oli. Tässä vaiheessa emme vielä olleet huomanneet, että vanhoja listoja voitaisiin hankkia Metsäkylän navetasta, josta saisi aivan samanlaista profiilia, kuin tässä talossa oli käytetty. Uusien listojen maalaamiseen kului iäisyys, niitä oli paljon, enkä ollut niin kärsivällinen pellavaöljymaalin maalaamisessa kuin Heidi oli. Sain maalin kuitenkin hierrettyä niin, että ei jäänyt pintoja, jotka eivät olisi kuivuneet ollenkaan!

Huone rakentui pala palalta, ja uusi ilme innoitti etsimään sopivaa sisustusta huoneeseen. Vanha ruskea soikea pöytä oli jätetty taloon. Se sai jatkoaikaa, kun hankimme siihen Huutonetistä saman väriset biedermeijer-tyyliset tuolit. Meni tovi, ennen kuin löysimme etsimämme tuolit tuntemattomasta paikasta keskeltä ei mitään. Pimeästä illasta huolimatta tulimme perille ja vielä takaisinkin! Ensin ajattelin maalata tuolit ja pöydän uudelleen, mutta sitten päädyin siihen, että ne olisivat hyvät sellaisenaan, vähän elämää nähneenä kuten kaikki muukin tässä talossa.

Katto jäi entiselleen. Ajatuksena oli, että laittaisimme Halltex-ruutujen kulmiin pienet kipsistä tehdyt ruusukkeet, mikä antaisi ilmettä salille. Kaikkea sitä voi suunnitella, mutta se on jäänyt ainakin vielä suunnitteluasteelle. Löysin kirpputorilta huoneeseen sopivan kattovalaisimen, se oli mielestäni todella kaunis aarre. Sen kaksipäinen kotkakuvio muistuttaa meitä siitä, että olemme lähellä rajaa, jonka yli ovat kerran tulleet karjalaiset sodan jaloista, osa tässäkin talossa majoitettuja.

60-luvun ikkuna häiritsi kovasti silmääni, tiivisteetkin olivat poissa. Sekä ulkoa katsottuna että sisältä huoneen ikkuna vaikutti ankealta. Sille olisi täytynyt tehdä jotakin, ja vaihdoimmekin sen talon ulkomaalauksen yhteydessä. Siitä voin kertoa tarkemmin myöhemmin.

Puretun kaapin kohdasta tuli seinätilaa lisää huoneeseen. Siihen sijoitimme ilmanlämpöpumpun, joka säästäisi jatkossa lämpökustannuksia. Myöhemmin olen monta kertaa katunut puhaltimen paikkavalintaa, mutta silloin tuntui siltä, että ilman kiertokulku sujuu parhaiten tällä ratkaisulla. Ja kyllä se on toiminutkin, sillä kahden peräkkäisen olohuoneen patterit eivät juuri koskaan kuumene ilmanlämpöpumpun toiminnan ansiosta. Se on vain ikävän näköinen olohuoneen seinällä.

Löysimme muitakin huonekaluja Huutonetistä kuin tuolit; keltaisen salin sohva hankittiin sitä kautta. Sohva tuotiin Ruotsista asti. Mielestäni se oli talonpoikaista biedermeijeria, tosin vaaleaksi maalattuna. Sohva tuotiin meille suoraan ovelle, ja saimme pudotettua hintaakin, kun myyjä huomasi, että kankaassa oli jokin tahra. Onneksi sain sen pesemällä pois, ettei sohvaan tarvinnut vaihtaa uutta kangasta.

Sen sijaan pikku pöydät, jotka olin saanut lahjaksi Heidiltä, maalasin valkoiseksi kiiltävällä huonekalumaalilla. Heidi oli ostanut uusvanhat pöydät kauniin mallin vuoksi, maali vain oli liian kirjava. Pöydät ovat vaeltaneet eri paikoissa taloamme, mutta tällä hetkellä ne sopivat kivasti keltaiseen saliin. Niin vaeltavat myös taulut seinältä toiselle vähän mielialojen mukaan. Vaikka olen perinteisesti käyttänyt alumiinikehyksiä tauluissani, tähän miljööseen sopisi puiset kultaiset kehykset. Löysinkin kirpputorilta yhdet kehykset, ja siinä ollut taideteoskin oli jonkin aikaa huoneessa. Myöhemmin päätin ostaa kehykseen lasin ja paspartuurit ja vaihdoin taideteoksen sijalle tekemäni lintutaulun. Se ei ollut aivan helppo työ, mutta sitkeys palkittiin ja tulos tyydytti.

Keltaisen huoneen kukkajalka oli täysosuma niin kuin käsinojalliset vanhat biedermaijer- tuolitkin, jotka löytyivät kirpputorilta. Nekin olivat valkoiseksi maalatut. Olen ostanut muutama vuosi sitten Anttilasta söpön maton, joka sitoo seinien ja huonekalujen värejä mukavasti yhteen.

Keltanen sali tai arkisemmin pönttöhuone on paikka, jossa vietetään aikaa erityisesti tulisijan edessä. Uunin luukkujen ympäriltä maalit ovat vähitellen rapistuneet, kun talon isäntä on lämmittänyt uunia melkein päivittäin. Tulen äärellä on mukava mietiskellä menneitä ja tulevia. Siinä voi suunnitella maanviljelyksiään tai vaikkapa paistaa makkaraa.

Hankin nuken tähän taloon siskoni tytön putiikista, nukke istuu sohvalla vieressään iso kurpitsa, isännän huolella hoitaman kurpitsamaan satoa. Uunin päällä varioi enkelinukke, Kasvihuoneilmiöstä löydetty.