Talvipuhteena tuoli- ja jakkaraprojekti
Syksy ja alkutalvi olivat kiireistä aikaa, enkä ehtinyt kirjoittaa blogia, mutta lomaviikollani oli mahdollisuus kertoa pikku projekteistani. Maalasin viime vuoden alkupuolella kunnostamaani keittiön tuoliin koristeet. Haasteena oli lisäksi lapsena saamani pikkujakkaran kunnostaminen, koska sen istuinosa on haljennut. Jakkara on ollut ahkerassa käytössä, sitä tarvitaan tulta kohenneltaessa.
Viime vuoden alkupuolella maalasin keittiön kalusteita ja myös vanhan tuolin. Tuolin selkänojan molemmin puolin oli sorvattu kohokuviot, jotka muistuttivat vähän ruusunmarjoja. Kuviot oli maalattu kirkkaan punaiseksi. Maalasin silloin nuo kohdat uudelleen vähän hillitymmäksi, mutta haaveekseni jäi vielä tehdä kuvioon linnun pään kuvat, koska myös seinätapeteissa on lintujen kuvia. Silloin tuoli sopisi luonnikkaasti keittiön ympäristöön.
Koska tuoli oli maalattu Empire kalustemaalilla, käytin koristemaalaamiseen öljyvärimaaleja. Pensselilläni ja taiteilijan öljyväreillä ei saanut kovin tarkkaa jälkeä, joten koristeista tuli hyvin ”taiteelliset”. Toisaalta ei ollut tarkoituskaan tehdä millään kynällä rajoja.
Kuvion väreihin tuli vaalean punaista, kuten seinässä olevassa tapetissa on. Linnun päätkin olivat vähän saman tapaisia, vaikkakin voisi sanoa, että jos seinässä on kottaraisten kuvia, niin tuolissa on enemmän närhen näköiset pään kuvat. Närhet ovat tulleet tutuksi täällä maalla, ne käyvät vierailemassa lintujen ruokintapaikassa. Meillä on kookospallo, jonka sisään on laitettu tali/siemenseos, josta pitävät niin talitiaiset, närhet kuin tikatkin. Närhi on arka lintu, mutta se tulee kuitenkin ikkunan lähelle syömään. Verkossa oleva seoskin kelpaa niille. Aina ei löydy täytettyjä kookospalloja mistään, eikä itsekään osaa tehdä. Siispä kuitenkin närhen päänkuvat keittiön tuolin selkänojassa on omanlaisensa yksityiskohta, eikä se varmaan kaikille kelpaisi, mutta meitä se ilahduttaa.
Lämmitämme usein pönttöuunia täällä maalla ollessamme. Se säästää sähköä ja tuo muutenkin kotoista lämpöä taloon. Olen saanut lapsena pienen jakkaran, sisareni sai hiukan korkeamman ja minä nuorempana matalamman. Muistan, että minun jakkarani oli punainen ja sisarellani oli sininen. Lähdimme aikanamme opiskelemaan ja pois kotoa, mutta jakkarat jäivät kotiin. Myöhemmin isäni maalasi jakkarani uudelleen aina ajan hengen mukaan. Jakkara oli pitkään lapsuudenkodissani. Tänne minun tuolini tuli perintönä, ja sitä on käytetty ahkeraan; aina kun laitetaan puita pesään tai kohennetaan tulta.
.
Vähitellen jakkara alkoi kuitenkin halkeilla liitoksistaan. Se alkoi olla aika hutera ja pelkäsin, että se jonakin päivänä hajoaa jonkun painon alla. Minulla ei ollut työkaluja pinnan uudelleen liimaukseen, mutta halusin kuitenkin saada jakkaran toimivaksi. Sauman puhdistus ei onnistunut kovin hyvin. Laitoin kuitenkin Erikeeperiä saumakohtaan ja teippasin maalarinteipillä tuolin tiukasti ympäri, ajatuksena saada edes jonkinlainen pitävyys saumaan. Avasin teipit yön jälkeen. Liitos oli melko hyvä, mutta istuinosan puupinta ei ollut enää aivan suora. Jos olisi ollut kunnon puupuristimet, jälki olisi toki ollut toisenlaista. Ei se kuitenkaan haittaa, kun se ei ole sentään halki enää.
Kun aioin hioa jakkaraa, huomasin, että osa jaloista oli myös irronnut liitoksistaan, osa taas oli tiukasti kiinni. Tyttäremme Heidi ehdotti, että liima ohennetaan ja valutetaan sitä irronneen jalan avautuneesta saumasta kolon pohjalle ja itse saumaan laitetaan vielä paksumpaa liimaa. Niinpä hän sai jalkojen liimauksen tehtäväkseen, ja sen jälkeen hän saikin istua tuolilla hyvän tovin, että jalat kiinnittyisivät takaisin liitoksiinsa. Kun liimaukset oli saatu tehtyä, ja saumat kuivuneet, hioin jakkaran
Pyyhin hiontapölyt mikrokuituliinalla. Heidi tiesi, että saumaa voisi häivyttää kitin sijaan hiontapöllyn ja liiman seoksella, En oikein pitänyt kitin käytöstä saumoissa. Kokemukseni oli, että kitti halkeilee usein aikojen kuluessa saumakohdissa. Niinpä Heidi teki seoksen hiontapölystä ja liimasta ja täytti saumakohdan seoksella. Seosta ei ehkä ollut aivan tarpeeksi, mutta kyllä sauma melko hyvin saatiin häivytettyä.
Ajattelin ensin maalata jakkaran valkoiseksi, mutta sitten päädyin kuitenkin maalaamaan sen harmaaseen taittuvalla Empire kalustemaalilla, jota oli jäänyt keittiön kalusteiden maalaamisesta. Väri sopi hyvin lattian ja seinäpaneelin väriin, ja nyt maali oli vielä käyttökelpoista. Loppujen lopuksi kävi niin, että maali peitti hyvin ensimmäisellä kerroksella, jakkaraa ei tarvinnut maalata toista kertaa.
Sitten olikin aika rentoutua ja nauttia siitä, että oli saanut tehdyksi työn, joka oli pitkään odottanut tekijäänsä. Olin ostanut lautasen, joka sopi tarjoiluvadiksi suklaille. Ne olimme hakeneet edellisenä päivänä Zsarissa olevasta Lindt-suklaapuodista. Kävimme tutustumassa tähän uuteen Zsar Outlet Village ostoskylään itärajalla. Siellä oli hiljaista, osa liikkeistä oli vielä avaamatta, n 70 % tiloista on vuokrattu ensimmäisessä vaiheessa. Suklaapuoti oli kyllä ihana, ja olihan siellä hyvä aasialainen ruokapaikkakin. Jälkiruokia tuli syödyksi liikaa, jouluhan on vasta mennyt, ja täytyisi päinvastoin rajoittaa syömisiään. Nyt me joimme kuitenkin mukavasti kotona palkaksi työstämme kahvit, ja nautimme hyvästä suklaasta. Meillä oli nyt kunnostettu jakkara.
